Näytetään tekstit, joissa on tunniste hupsuttelua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hupsuttelua. Näytä kaikki tekstit

Intoa ja iloa luovuudesta

Jymyuutisia: harrastus on hyvä vastapaino arkiselle aherrukselle! Heh, tästä itsestäänselvyydestä paljastui minulle tänä keväänä uusi kerros. Erilaisesta tekemisestä tulee erilaiset kicksit. Lenkillä tulee fyysisesti hyvä fiilis ja aivot tuulettuvat. Hyvä ruoka on palanen onnea ja ystävien kanssa vietetty ilta pidentää elämää ja maailma tulee piirun paremmaksi.

Kun nykyään monet viettävät työpäivänsä näpytellen läppäriä ja erilaisissa kokouksissa istuen, konkreettisen aikaansaamisen ja luovan tekemisen tarve korostuu vapaa-aikana. Monet harrastavat valokuvausta. Muutama ex-kollega takoo perinteisin menetelmin hienoja veitsiä ja metalliesineitä. Tuunataan huonekaluja tai polkupyöriä, neulotaan villasukkia tai hifistellään tuntikausia keittiössä.

Kirjojen ja runojen lukeminen on ollut minulle aina mieluinen juttu, ja omille lapsilleni luen paljon. Minulla oli useamman vuoden ajan mielessä kirjoittaa loruja itse, en vaan tullut tehneeksi asialle mitään. Asia tuli puheeksi ystäväni kanssa, joka on taitava piirtäjä. Päätimme yhdistää voimamme ja tehdä kuvitettuja loruja.



Tähtäimessä on oikea lorukirja, välietappina teimme joukon postikortteja. Koko projekti on ollut puhdasta intoa ja iloa. Minkäänlaisia suorituspaineita ei ollut. Tavoitteena ei ole Finlandia-palkinto, vaan saada lapset ja ehkä aikuisetkin hetkeksi hymyilemään ja saamaan mielikuvitusvaihde päälle. Tärkeimmät kriitikot, omat lapseni, ovat lorut hyväksyneet, pyytäneet niitä luettavaksi uudestaan ja uudestaan. Muiden mielipiteillä ei ole juuri väliä.

Painatuskustannukset saadaan mitä todennäköisimmin katettua ykkösvaiheen pääasiakassegmentin ostoilla: sukulaiset ja ystävät eivät voi sanoa ei, kun heille kortteja pientä maksua vastaan kaupitellaan.



Oli hauska huomata, että yhteistyö ajautui nopeasti dream team -moodiin. Opin paljon matkan varrella. Kun kevään aikana on ollut monta rautaa tulessa, oli todella palkitsevaa hakea valmiit postikortit kirjapainosta. Yksi monista projekteista saatiin kunnialla hyvään vaiheeseen.

Iloa, innostumista ja onnistumista, miten paljon siitä saakaan energiaa! Suosittelen kaivamaan lukioaikaiset öljyvärit vintiltä, käymään kansalaisopiston tuohivirsukurssin tai menemään vihdoin kuoroon laulamaan. Tee jotain uutta, älä ota itseäsi liian vakavasti. Päästä luovuutesi irti!

Korteista ja tilaamisesta lisää täällä.

Uhmaperjantai

Unohda casual friday, täältä tulee uhmaperjantai! Kun seurailee omien uhmaikäisten lastensa edesottamuksia, tulee välillä mieleen miten mukavaa olisi revitellä samalla tavalla. Toki välillä kotioloissa taannun 3-vuotiaan tasolle rähjäämään, kun 15. kehoitus siirtyä ruokapöytään ei tuota tulosta tai ulkona suuhun menee ziljoonas kourallinen lunta. Turhaahan se rähjääminen on, noin yleisesti ja myös siksi, että lumen syöminen on lähes terveellistä.

Ajatelkaapa miten hauska teemapäivä tulisi, kun töissä voisi käyttäytyä uhmaikäisen tavoin!

Copyright: 123RF

  • Ensinnäkin, kaikki lyhyemmät ja pidemmät siirtymät tehdään juosten. Alkaa siinä istumatyöläisen veri kiertää, kun spurttaa omalta työpisteeltä täyteen juoksuun kohti kahvinkeitintä tai vessaa. 
  • Pienenkin vastoinkäymisen sattuessa kohdille on sallittua syöksyä maahan makaamaan, potkimaan ja karjumaan "Mä en haluu! / Tää ei onnistu! / Äitiii!"
  • On normaalia kysellä joka kohdassa "Miksi?". Esimerkki: pomo pyytää täyttämään tavattoman tärkeän excelin ASAP. Uhmatyöläinen: "Miksi?" Pomo: "Tämä on tärkeää tietoa yrityksen liikevaihdon ennustamiseksi." U: "Miksi?" P: "Jotta saadaan sijoittajille tietoa Q2-ennusteesta." Pari kierrosta tätä, loppuun itkupotkuraivarit ja "Mä en haluu!!!!". Pomo täyttää excelin itse, paitsi jos lahjominen Muumi-tikkarilla onnistuu. 
  • Ideoita voi kehitellä ilman luovuuden tappavia rajoituksia kuin budjetti, tekniset realiteetit, ROI tai markkinatutkimuksen tulokset. Vain mielikuvitus on rajana.
  • Uhmaperjantaina ei pönötetä: kesken tylsän statuspalaverin voi aina aloittaa pienet hippaset.  
  • Estoton ja ehtymätön pieruhuumori on yksi top-5 lasten hyvistä puolista. Se riemu rikastuttaisi uhmaperjantaina ilmapiiriä koko päivän. 
  • Jos lounaaksi on lihapullia ja perunamuussia, niin hyvä. Muuten voi kovaan ääneen julistaa, miten pahaa ruoka on. Ja hetken päästä vähin äänin syödä lautasen tyhjäksi. 
  • Sitten tuleekin mun suosikkikohta: päiväunet. 
  • Päivän päätteeksi saattaa käydä niin, että työnantaja toteaa "Palkkaako? Miksi? Mutku mä en haluu!"


Ehkä ei täysin lentävä idea, mutta jos stressaavassa työelämän tilanteessa ei hengittely tepsi, voi hiljaa mielessään vetää hetken raivarikilarit 3-vuotiaan intensiteetillä ja jatkaa sitten hommia muina naisina. 
Sisällön tarjoaa Blogger.