Marsh: Miksi maali ei synny?

Sain työmatkoilleni inspiroivaa seuraa kirjastosta: lainasin mentaalivalmentaja Minna Marshin Miksi maali ei synny? -kirjan. Hänen käyttämänsä metodit pohjautuvat mm. "kognitiiviseen psykologiaan, aivotutkimuksiin ja talonpoikaisjärjen käyttöön". Lukunäyte kirjasta täällä.

Kirja on kirjoitettu jääkiekkoilijoille, mikä hieman nurinkurisesti herätti uteliaisuuteni. Jääkiekko ei nimittäin kiinnosta minua tippaakaan. Minulle on täysin yhdentekevää kuka voittaa MM-kisat enkä pysty käsittämään miksi vuoden 1995 voitosta jaksetaan vielä vouhottaa. Olen kuitenkin aina utelias katsomaan maailmaa jostain muusta kuin omasta vinkkelistäni, enkä joutunut pettymään tälläkään kertaa. Minnan opit ovat täysin yleistettävissä mihin tahansa elämän osa-alueelle, ja samalla minä opin hieman kiekkoilijoiden paineista ja arjesta.

Copyright 123RF

Kirja oli helppolukuinen ja se sopi mainiosti lyhyisiin lukuhetkiin. Tekstiä rytmittää listat, kaaviot ja harjoitukset. Kirjasta saa varmasti enemmän irti, jos tekee keskittyen harjoituksia. Omalta osaltani ne jäivät osin keskeneräisiksi ajatuksiksi.

Nämä jutut kolahtivat minulle:

  • Negatiivisten kelojen kääntäminen toiseen suuntaan tai hiljaiseksi. Jos kovasti ajattelet epäonnistuvasi, niin varmasti tapahtuu. Katteettomaan optimistisuuteen tai negatiivisten asioiden kieltämiseen Minna ei ohjannut, sen sijaan hän tarjosi harjoituksia, joiden avulla positiivisia ajatuksia voi vahvistaa. Toimistotyössä voi periaatteessa tunnin, parikin surkutella sivu suun mennyttä kauppaa ilman että työpäivä tai -viikko on pilalla, mutta jääkiekossa epäonnistumisen fiilis täytyy kääntää hetkessä positiivisen puolelle, jos aikoo saada meneillään olevassa pelissä tuloksia. 
  • Harjoituksia keskittymiseen ja mielen tyhjentämiseen ylimääräisestä kohinasta, sen kanssa taidan painiskella ikuisesti
  • Mielikuvaharjoittelusta opin uutta. On tutkittu, että pikkusormen lihasvoima oli kasvanut yli 30% pelkän mielikuvaharjoittelun ansiosta. Huikeeta! Mitä kaikkea voikaan tietotyöläinen treenata mielikuvissa? 
  • Urheilussa korostetaan säännöllistä treeni-, ruokailu- ja leporytmiä. Aivan yhtä tärkeää se on meille kaikille. Itse luvattoman usein tiputan viikko-ohjelmasta liikuntaa ja lepoa, kun meno yltyy stressin puolelle. Siinä sitä sitten ollaan, matkalla ojasta allikkoon. Stressaavan päivän päätteeksi kävelylenkki on työn ja oman jaksamisen kannalta paljon hyödyllisempi kuin tuijottaa tietokoneen ruutua vielä 45 minuuttia.
  • Intohimosta työhön ja elämään lainaus: Intohimo on tervettä ja aitoa silloin, kun se tuo elämääsi enemmän sen sijaan, että tuhoaisi sen, mikä on toimivaa ja totta. Jos haluat muuttaa elämääsi, paljosta pitää olla valmis myös luopumaan. Jotain lähtee ja jotain parempaa tulee tilalle, kun emme suostu tyytymään liian ahtaaseen osaan, ja joskus muutos tekee kipeää. [...] Turvallisuushakuisuus on monen ihmisen tärkein kompassi - on aika lailla samantekevää, miltä muuten tuntuu, kunhan on edes jollain tavalla turvallinen olo eikä tarvitse ottaa riskejä tai haastaa itseään. Ajan myötä sisäisen palonsa kadottaneesta tulee kyyninen, katkera tai ylivarovainen. Hän alkaa elää pienemmällä liekillä kuin elämällä olisi tarjolla hänen varalleen. 

Kiitos Minna, hyvä ja innostava kirja! Lukupiiri suosittelee tasapuolisesti kaikille lätkäinnostuksesta riippumatta.

Säätämisen sietämätön ihanuus

Muutamia kertoja on tullut vastaan asiakkaita, joiden kanssa on käytetty huomattavan paljon aikaa ja energiaa säätämiseen. He kysyvät hintaa erilaisille kombinaatioille, yhdelle tänään ja toiselle huomenna. Varmistelevat, että onko oikeasti näin työlästä tai kallista. Eivät osaa tehdä päätöksiä. Kun päätös on tehty, he muuttavat mielensä - monta kertaa. Sopimusta iteroidaan n kierrosta. Se voi olla kuluttavaa eikä useimmiten tuo yhtään euroa laskulle.

Toimittaja varaa resursseja ja vapauttaa resursseja. Käyttää aikaansa tarjouslaskelmiin. Yrittää selvittää, mikä on epäselvää ja miten voisi edesauttaa päätöksen tekemistä ja kaupan tai projektin saamista. Turhautuu, yrittää vielä uudestaan.

Tilaajan puolelta säätämiseen on useita syitä. Ei tiedetä tarkkaan mitä halutaan. Tiedetään mitä halutaan, mutta ei osata päättää miten halutaan asiat tehtävän. Käytössä oleva budjetti on epämääräinen. On liian monta liikkuvaa osaa eikä kokonaisuus ole hallussa.

Meidän rintamamiestalomme kellarikerroksen megaremontissa olemme päätyneet ärsyttäviksi, säätäviksi asiakkaiksi. Hommaan lähdettiin tietyllä riskillä, joista osa on lauennut. Etenemisen suhteen on vaikeaa tehdä päätöksiä: pitäisikö tehdä niin vai näin? Maksaako urakoitsijalle pitkä penni vai ottaa aikalisä? On tehty itse lisätöitä, ja urakoitsija on tehnyt lisätöitä pyytämättä ja pyynnöstä. Yhdellä viikolla hommat etenee, sitten taas vedetään jarrua ja ihmetellään.

Täytyy sanoa, että ei ole kivaa tälläkään puolella! Urakoitsija on ollut tähän saakka hyvin joustava, ymmärtäväinen ja ratkaisukeskeinen. Hänen etunsa olisi tietysti saada äijät töihin ja eurot juoksemaan,  ylimääräiset viivytykset tuovat harmaita hiuksia.

Kun on kokemusta toimittajan näkökulmasta näissä tilanteissa, niin sitä tietää, että yleensä pitkälliseen säätämiseen liittyy hinta tai seuraus. Moneen kertaan tehtyjen tarjouslaskelmien työmäärää yritetään saada takaisin lisätöiden hinnoittelussa. Resurssivarausten ja -perumisten vuoksi saattaa monta eri projektia päätyä kaaokseen. Joskus asiakassuhde saatetaan jopa päättää, jos töihin ja laskutukseen ei toden teolla päästä.

Copyright 123RF

Voi mitä upeita reflektoinnin mahdollisuuksia tämä urakka tarjoakaan! Samalla saa myös oivaa liikuntaa, ei tarvitse lähteä illalla salille, kun on kantanut kymmeniä ämpärillisiä märkää savista hiekkaa alakerrasta ulos.

Kyllä se tästä. Eikö niin?
Sisällön tarjoaa Blogger.