Häpeä on inhimillinen tunne, sitä tuntevat vaihtelevalla voimakkuudella kaikki pikkulapsista aikuisiin. Häpeän kaveri on syyllisyys. Syyllisyys liittyy johonkin tekoon, häpeä taas kohdistuu koko minuuteen. En ole psykologi enkä pysty yksityiskohtaisesti omista tunteistani erittelemään häpeää ja syyllisyyttä toisistaan, kun tilanne on päällä. Minulla on kattava empiirinen kokemus mokailusta ja siihen liittyvistä häpeän ja syyllisyyden tunteista. Puhun tässä tekstissä molemmista häpeänä, analysoikaa toki tarkemmin, jos haluatte.
Sopiva määrä häpeää on hyväksi. Se ensinnäkin auttaa meitä käyttäytymään ihmisiksi. Se laittaa tarkistamaan tekstin vielä kerran, ettei opettajan punakynä heilahda. Se tsemppaa yrittämään kovemmin, ettei näytä kavereiden edessä pöljältä. Katsot esityksen numerot vielä kertaalleen läpi, että ei tarvitse noloilla toimitusjohtajan edessä. Häpeä ajaa tarkistamaan koodin vielä yhden kerran, ettei testaajalta tule heti kättelyssä failia.
Sitten on se häpeä, kun jotain menee pahasti pieleen. Parhaasi yrität, silti tulee virhe tai jotain tärkeää unohtuu. Illallisvieraan gluteeniton annos jäi tilaamatta. Mokaat joukkuepelissä ja petät tiimin luottamuksen. Peruutat naapurin auton ruttuun. Asiakkaalle tulee harmia ja lisätöitä, kun toimittamasi järjestelmä pettää.
Aijai! Se tuntuu kamalalta! Tekee mieli kömpiä pöydän alle piiloon tai hakata hieman päätä vessan seinään. Minä tiedän, koska sählään jotain isompaa tai pienempää lähes päivittäin, lisäksi pääsen tehtäväni puolesta aika ajoin selvittämään muiden aiheuttamia sotkuja.
Häpeässä vellominen ei auta asiaa, varsinkaan töissä. Ensimmäiseksi asianosaisille täytyy kertoa rehellisesti mitä on tapahtunut. Jos ei vielä itsekään tiedä tarkkaan, mitä on tapahtunut, voi silti korvat punottaen kertoa asiakkaalle, että jotain on nyt pielessä, selvitämme asiaa. Rehellisyys on viestinnässä ehdoton vaatimus. Jos mokaat ja rakentelet ympärille valkoisia valheita, siitä joutuu vain syvemmälle suohon, kun korttitalo sortuu.
Virheen juurisyy täytyy selvittää ja korjata. Syyllisen jahtaaminen on toissijaista. Tärkeintä on varmistaa, että samaa virhettä ei tehdä uudestaan. Se voi tarkoittaa uusia toimintatapoja tai mitä milloinkin. Virheitä saa tehdä, mutta ei samaa virhettä toista kertaa - tämä on mielestäni oiva ohjenuora.
Jotta voi saada anteeksi, täytyy pyytää anteeksi. Bisneksessä tähän vaiheeseen saattaa liittyä virallinen reklamaatio, joka toki täytyy hoitaa asiallisesti. Siinäkin voi pahoitella aiheuttamaansa harmia, pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö ja -anto on loitsu, joka taikoo häpeän pois. Tiukkojenkin tilanteiden jälkeen ihmiset pehmenevät, antavat anteeksi. Ovat ehkä joskus itsekin mokanneet, tietävät että sellaista sattuu meille ihmisille.
Lopuksi jatketaan eteenpäin. Kyllä se siitä.
Sopiva määrä häpeää on hyväksi. Se ensinnäkin auttaa meitä käyttäytymään ihmisiksi. Se laittaa tarkistamaan tekstin vielä kerran, ettei opettajan punakynä heilahda. Se tsemppaa yrittämään kovemmin, ettei näytä kavereiden edessä pöljältä. Katsot esityksen numerot vielä kertaalleen läpi, että ei tarvitse noloilla toimitusjohtajan edessä. Häpeä ajaa tarkistamaan koodin vielä yhden kerran, ettei testaajalta tule heti kättelyssä failia.
Sitten on se häpeä, kun jotain menee pahasti pieleen. Parhaasi yrität, silti tulee virhe tai jotain tärkeää unohtuu. Illallisvieraan gluteeniton annos jäi tilaamatta. Mokaat joukkuepelissä ja petät tiimin luottamuksen. Peruutat naapurin auton ruttuun. Asiakkaalle tulee harmia ja lisätöitä, kun toimittamasi järjestelmä pettää.
Aijai! Se tuntuu kamalalta! Tekee mieli kömpiä pöydän alle piiloon tai hakata hieman päätä vessan seinään. Minä tiedän, koska sählään jotain isompaa tai pienempää lähes päivittäin, lisäksi pääsen tehtäväni puolesta aika ajoin selvittämään muiden aiheuttamia sotkuja.
 |
| Copyright 123RF |
Virheen juurisyy täytyy selvittää ja korjata. Syyllisen jahtaaminen on toissijaista. Tärkeintä on varmistaa, että samaa virhettä ei tehdä uudestaan. Se voi tarkoittaa uusia toimintatapoja tai mitä milloinkin. Virheitä saa tehdä, mutta ei samaa virhettä toista kertaa - tämä on mielestäni oiva ohjenuora.
Jotta voi saada anteeksi, täytyy pyytää anteeksi. Bisneksessä tähän vaiheeseen saattaa liittyä virallinen reklamaatio, joka toki täytyy hoitaa asiallisesti. Siinäkin voi pahoitella aiheuttamaansa harmia, pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö ja -anto on loitsu, joka taikoo häpeän pois. Tiukkojenkin tilanteiden jälkeen ihmiset pehmenevät, antavat anteeksi. Ovat ehkä joskus itsekin mokanneet, tietävät että sellaista sattuu meille ihmisille.
Lopuksi jatketaan eteenpäin. Kyllä se siitä.
