Hyppy yrittäjyyteen

Kun laskuvarjohyppykurssin päätteeksi on avonaisen lentokoneen oven äärellä, on hyvin vakuuttunut siitä, että raajat ovat juuri halvaantumassa. Ilmavirta ja kerosiinin tuoksu salpaavat hengityksen. Maa on tuolla jossain 3 km päässä alapuolella. Tuntien opiskelusta ja harjoittelusta muistaa tasan yhden asian: kohta hyppymestari katsoo silmiin ja sanoo "Mene", ja silloin on kerättävä rohkeuden rippeet, pakotettava jalkoihin liikettä ja hypättävä. Ei auta kuin uskoa, että varjo aukeaa ja matkan varrella mieleen palautuu laskeutumisen kannalta keskeiset asiat.

Hyvinhän siinä lopulta käy, naru kiskaisee varjon auki ja laskeutumiskuviot löytyvät maagisesti selkärangasta. Maassa naaman vallannutta hymyä ei saa pitkään aikaan pois.

Photo credits 123RF

Olen jättänyt vakituisen työpaikkani, kuukausittain tilille maksettavan mukavan palkan sekä valmiiksi mietityt tukipalvelut IT-tukea ja kopiokonetta myöten. Olen yksi Projectico Oy:n perustaja, siirryn yrittäjäksi. Päätökseen ei liity suurta draamaa, sen sijaan uteliaisuutta ja innostusta tehdä sitä kuuluisaa Jotain Muuta. Kun timanttisen Projectico-tiimin muut jäsenet ja yhteiset tavoitteet kohtasivat, oli edessä mahdollisuus, jota en voinut jättää käyttämättä.

Projecticossa jatkan osittain tuttuja hommia: projekti- ja palvelupäällikön tehtäviä toimittajan ja jatkossa myös asiakkaan puolella. Konsultoin asiakkaita IT-hankinnoissa ja -käyttöönotoissa sekä pidän koulutuksia. Huippua! Lisäksi pääsen kantamaan korteni kekoon markkinointiviestinnän ja palvelumuotoilupohjaisen kehittämisen projekteissa. Yrittäjänä saan myös jumpata firman strategiaa ja pestä omalla vuorollani vessan.

Reppuun on pakattu kaikki osaaminen, hyvät kontaktit ja pari Innofactorilta pöllittyä* mustekynää. Jännittää ja vähän pelottaakin, uskon kuitenkin Projecticon ideaan ja palveluihin yhtä paljon kuin laskuvarjoon. Hyvä siitä tulee.

Mene.

* Luettakoon lieventäväksi asianhaaraksi, että jatkan Innofactorilla alihankkijana palvelupäällikön töitä.

2 comments muutos, tiimi

Intoa ja iloa luovuudesta

Jymyuutisia: harrastus on hyvä vastapaino arkiselle aherrukselle! Heh, tästä itsestäänselvyydestä paljastui minulle tänä keväänä uusi kerros. Erilaisesta tekemisestä tulee erilaiset kicksit. Lenkillä tulee fyysisesti hyvä fiilis ja aivot tuulettuvat. Hyvä ruoka on palanen onnea ja ystävien kanssa vietetty ilta pidentää elämää ja maailma tulee piirun paremmaksi.

Kun nykyään monet viettävät työpäivänsä näpytellen läppäriä ja erilaisissa kokouksissa istuen, konkreettisen aikaansaamisen ja luovan tekemisen tarve korostuu vapaa-aikana. Monet harrastavat valokuvausta. Muutama ex-kollega takoo perinteisin menetelmin hienoja veitsiä ja metalliesineitä. Tuunataan huonekaluja tai polkupyöriä, neulotaan villasukkia tai hifistellään tuntikausia keittiössä.

Kirjojen ja runojen lukeminen on ollut minulle aina mieluinen juttu, ja omille lapsilleni luen paljon. Minulla oli useamman vuoden ajan mielessä kirjoittaa loruja itse, en vaan tullut tehneeksi asialle mitään. Asia tuli puheeksi ystäväni kanssa, joka on taitava piirtäjä. Päätimme yhdistää voimamme ja tehdä kuvitettuja loruja.

Tähtäimessä on oikea lorukirja, välietappina teimme joukon postikortteja. Koko projekti on ollut puhdasta intoa ja iloa. Minkäänlaisia suorituspaineita ei ollut. Tavoitteena ei ole Finlandia-palkinto, vaan saada lapset ja ehkä aikuisetkin hetkeksi hymyilemään ja saamaan mielikuvitusvaihde päälle. Tärkeimmät kriitikot, omat lapseni, ovat lorut hyväksyneet, pyytäneet niitä luettavaksi uudestaan ja uudestaan. Muiden mielipiteillä ei ole juuri väliä.

Painatuskustannukset saadaan mitä todennäköisimmin katettua ykkösvaiheen pääasiakassegmentin ostoilla: sukulaiset ja ystävät eivät voi sanoa ei, kun heille kortteja pientä maksua vastaan kaupitellaan.

Oli hauska huomata, että yhteistyö ajautui nopeasti dream team -moodiin. Opin paljon matkan varrella. Kun kevään aikana on ollut monta rautaa tulessa, oli todella palkitsevaa hakea valmiit postikortit kirjapainosta. Yksi monista projekteista saatiin kunnialla hyvään vaiheeseen.

Iloa, innostumista ja onnistumista, miten paljon siitä saakaan energiaa! Suosittelen kaivamaan lukioaikaiset öljyvärit vintiltä, käymään kansalaisopiston tuohivirsukurssin tai menemään vihdoin kuoroon laulamaan. Tee jotain uutta, älä ota itseäsi liian vakavasti. Päästä luovuutesi irti!

Korteista ja tilaamisesta lisää täällä.

Mikä on paras aika muutokselle?

Kun suunnittelee muutosta, kirkkaan tavoitteen lisäksi täytyy löytää muutoksen vaatimaa ylimääräistä aikaa ja energiaa. Sitä tuntuu usein löytyvän kohta.

Alan opiskella uutta, kun tämä projekti loppuu.
Alan syödä terveellisemmin loman jälkeen.
Neuvottelen pomon kanssa uusista tehtävistä, kun työtilanne helpottaa.
Jatkan harrastustani, kun lapset kasvavat.

Jos elämä joskus tuntuu kääntyvän seesteiseksi, on nurkan takana luvassa yllätys. Jalka katkeaa. Kylppäriin tulvii yläkerrasta vettä. Läheinen sairastuu vakavasti. Suunnitelmat menevät uusiksi.

Tänään on paras aika ottaa ensimmäiset askelet muutosta kohti. Tänään olet todennäköisesti hieman kauempana kuolemasta kuin huomenna. Aiheesta puhui innostavasti edesmennyt Steve Jobs Stanfordin valmistujaisissa. Tänään on todennäköisesti yhtä paljon tekemistä ja mietittävää kuin viikon päästä, voit yhtä hyvin aloittaa tänään.

Kaikkea ei tarvitse muuttaa kertarysäyksellä, pienin askelinkin pääsee perille. Tärkeintä on, että teet jotain tavoittelemasi muutoksen eteen tänään ja jatkat sinnikkäästi eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta.

Onnea matkaan!

Larssen: Paras

Lukupiirissä jatketaan mentaalivalmennuksen parissa, tällä kertaa tarkastelussa Norjan myyntihitti Erik Bertrand Larssenin Paras (suomennos 2014). Larssen on upseeri, laskuvarjojääkäri ja taloustieteilijä, nykyään henkinen valmentaja, joka työskentelee mm. urheilijoiden ja yritysjohdon kanssa.

Larssenin ykkösohje onnistuneen muutoksen läpivientiin on asettaa tavoite, joka herättää tunteita.

Tavoite ei koskaan tehoa, ellei se vaikuta tunteisiin.

Itselleen täytyy siis asettaa tavoite, joka herättää toisensa jälkeen kihelmöintiä ja innostumista. Sen täytyy olla konkreettinen ja riittävän korkealla. Kirjan esimerkeissä tavoiteltiin olympia-kultaa tai maailmanlaajuisen yritysimperiumin rakentamista. Ennen tavoitteen asettamista täytyy selventää omat arvonsa, ja varmistaa että tavoittelee jotain itselleen mielekästä ja tärkeää, ei muiden sanelemaa asemaa tai suoritusta.

Tavoitteen lisäksi tarvitaan kovuutta. Jos tavoitteena on laihtua 10 kg, kovuus voi tarkoittaa sitä, että kerta toisensa jälkeen on itselleen kova ja valitsee limpparin sijaan veden juomaksi. Larssen muistuttaa, että 13 toiston jälkeen jostain teosta tulee rutiinia, ja sen tekeminen helpottuu eikä laiskuuteen tyytyvä ihmismieli enää haikaile helppoon entiseen. Lisäksi Larssen korostaa palkintona mielihyvää, jonka saa työnsä tuloksista kun jaksaa olla systemaattinen ja kova.

Kirjassa jatkettiin Minnan kirjasta mietityttämään jäänyttä mielikuvaharjoittelun, visualisoinnin teemaa. Visualisointia voi ja kannattaa harjoitella esimerkiksi ennen tärkeää neuvottelua tai jännittävää esiintymistilannetta. Larssen myös neuvoo miettimään itselleen sopivaa moodia tai mielentilaa, missä on tehokkaimmillaan. Urheilu- ja bisnesuorituksessa sillä on erittäin suuri merkitys. Jos menet myyntipalaveriin huonoilla fiiliksillä ja valmiiksi hävinneenä, on turha odottaa suuria tuloksia.

Kirjassa minua hieman ärsytti äijäily. Jos ajattelee kirjailijan taustaa ja sukupuolta, on hänelle täysin luontaista hokea "Olen kova mies!", kun haluaa tsempata itseään. Äijäily noin yleisesti on toki täysin sallittua, minuun se ei kuitenkaan iske jo sukupuoleni vuoksi. Pitäydyn mieluummin Ilona Rauhalan lausahduksessa Naisen perusolemus on ihanuus, mikä ei tietenkään sulje pois sitä, että sen lisäksi nainen voi myös olla viisas, kova ja mitä milloinkin.

Kirjan loppumetreillä Larssen avasi kovuuden konseptiaan, ja lopulta päädyin nyökyttelemään ajatukselle. Kovuus voi tarkoittaa sitkeyttä, kykyä ja halua jaksaa epämukavuutta ja vaikeuksia, kykyä uskoa, että lopulta kaikki menee hyvin. Kovuus tarkoittaa sitä, että jaksaa piiskata laiskan itsensä lenkille, vaikka mieli houkuttelee köllähtämään sohvalle. Kirjassa kerrottiin useita superäijämäisiä esimerkkejä mm. laskuvarjojääkärien selviytymiskurssilta tai 50 km hiihtokisoista. Naisena ja äitinä voinkin tässä välissä vetää synnytyskortin: kun on selvinnyt kohtuullisen kivuliaasta synnytyksestä pari kertaa, voi sitä käyttää vertailukohtana tilanteeseen, missä joutuu kärvistelemään tietäen, että joskus se loppuu. Tsemppasin itseäni esimerkiksi puolimaratonilla "Ha! Eihän tämä enää kestä kuin tunnin, helppo rasti vuorokauden synnytykseen verrattuna!" Näinhän selfhelp-kirjoja pitääkin lukea: saa ja pitää napata mukaansa ne kakun kirsikat, jotka tuntuvat omilta ja hyödyllisiltä.

Paras oli innostava kirja, ja kaiken ihanuuteni rinnalle tuon muutaman Larssenin kovuusajatuksen sekä aktiivisen harjoittelun oman parhaan moodin saavuttamiseksi tietyissä tilanteissa. Lukupiiri antaa vahvan lukusuosituksen.

Leave a Comment lukupiiri, muutos, tavoitteet

Marsh: Miksi maali ei synny?

Sain työmatkoilleni inspiroivaa seuraa kirjastosta: lainasin mentaalivalmentaja Minna Marshin Miksi maali ei synny? -kirjan. Hänen käyttämänsä metodit pohjautuvat mm. "kognitiiviseen psykologiaan, aivotutkimuksiin ja talonpoikaisjärjen käyttöön". Lukunäyte kirjasta täällä.

Kirja on kirjoitettu jääkiekkoilijoille, mikä hieman nurinkurisesti herätti uteliaisuuteni. Jääkiekko ei nimittäin kiinnosta minua tippaakaan. Minulle on täysin yhdentekevää kuka voittaa MM-kisat enkä pysty käsittämään miksi vuoden 1995 voitosta jaksetaan vielä vouhottaa. Olen kuitenkin aina utelias katsomaan maailmaa jostain muusta kuin omasta vinkkelistäni, enkä joutunut pettymään tälläkään kertaa. Minnan opit ovat täysin yleistettävissä mihin tahansa elämän osa-alueelle, ja samalla minä opin hieman kiekkoilijoiden paineista ja arjesta.

Kirja oli helppolukuinen ja se sopi mainiosti lyhyisiin lukuhetkiin. Tekstiä rytmittää listat, kaaviot ja harjoitukset. Kirjasta saa varmasti enemmän irti, jos tekee keskittyen harjoituksia. Omalta osaltani ne jäivät osin keskeneräisiksi ajatuksiksi.

Nämä jutut kolahtivat minulle:

Negatiivisten kelojen kääntäminen toiseen suuntaan tai hiljaiseksi. Jos kovasti ajattelet epäonnistuvasi, niin varmasti tapahtuu. Katteettomaan optimistisuuteen tai negatiivisten asioiden kieltämiseen Minna ei ohjannut, sen sijaan hän tarjosi harjoituksia, joiden avulla positiivisia ajatuksia voi vahvistaa. Toimistotyössä voi periaatteessa tunnin, parikin surkutella sivu suun mennyttä kauppaa ilman että työpäivä tai -viikko on pilalla, mutta jääkiekossa epäonnistumisen fiilis täytyy kääntää hetkessä positiivisen puolelle, jos aikoo saada meneillään olevassa pelissä tuloksia.
Harjoituksia keskittymiseen ja mielen tyhjentämiseen ylimääräisestä kohinasta, sen kanssa taidan painiskella ikuisesti.
Mielikuvaharjoittelusta opin uutta. On tutkittu, että pikkusormen lihasvoima oli kasvanut yli 30% pelkän mielikuvaharjoittelun ansiosta. Huikeeta! Mitä kaikkea voikaan tietotyöläinen treenata mielikuvissa?
Urheilussa korostetaan säännöllistä treeni-, ruokailu- ja leporytmiä. Aivan yhtä tärkeää se on meille kaikille. Itse luvattoman usein tiputan viikko-ohjelmasta liikuntaa ja lepoa, kun meno yltyy stressin puolelle. Siinä sitä sitten ollaan, matkalla ojasta allikkoon. Stressaavan päivän päätteeksi kävelylenkki on työn ja oman jaksamisen kannalta paljon hyödyllisempi kuin tuijottaa tietokoneen ruutua vielä 45 minuuttia.
Intohimosta työhön ja elämään lainaus: Intohimo on tervettä ja aitoa silloin, kun se tuo elämääsi enemmän sen sijaan, että tuhoaisi sen, mikä on toimivaa ja totta. Jos haluat muuttaa elämääsi, paljosta pitää olla valmis myös luopumaan. Jotain lähtee ja jotain parempaa tulee tilalle, kun emme suostu tyytymään liian ahtaaseen osaan, ja joskus muutos tekee kipeää. [...] Turvallisuushakuisuus on monen ihmisen tärkein kompassi - on aika lailla samantekevää, miltä muuten tuntuu, kunhan on edes jollain tavalla turvallinen olo eikä tarvitse ottaa riskejä tai haastaa itseään. Ajan myötä sisäisen palonsa kadottaneesta tulee kyyninen, katkera tai ylivarovainen. Hän alkaa elää pienemmällä liekillä kuin elämällä olisi tarjolla hänen varalleen.

Kiitos Minna, hyvä ja innostava kirja! Lukupiiri suosittelee tasapuolisesti kaikille lätkäinnostuksesta riippumatta.

Säätämisen sietämätön ihanuus

Muutamia kertoja on tullut vastaan asiakkaita, joiden kanssa on käytetty huomattavan paljon aikaa ja energiaa säätämiseen. He kysyvät hintaa erilaisille kombinaatioille, yhdelle tänään ja toiselle huomenna. Varmistelevat, että onko oikeasti näin työlästä tai kallista. Eivät osaa tehdä päätöksiä. Kun päätös on tehty, he muuttavat mielensä - monta kertaa. Sopimusta iteroidaan n kierrosta. Se voi olla kuluttavaa eikä useimmiten tuo yhtään euroa laskulle.

Toimittaja varaa resursseja ja vapauttaa resursseja. Käyttää aikaansa tarjouslaskelmiin. Yrittää selvittää, mikä on epäselvää ja miten voisi edesauttaa päätöksen tekemistä ja kaupan tai projektin saamista. Turhautuu, yrittää vielä uudestaan.

Tilaajan puolelta säätämiseen on useita syitä. Ei tiedetä tarkkaan mitä halutaan. Tiedetään mitä halutaan, mutta ei osata päättää miten halutaan asiat tehtävän. Käytössä oleva budjetti on epämääräinen. On liian monta liikkuvaa osaa eikä kokonaisuus ole hallussa.

Meidän rintamamiestalomme kellarikerroksen megaremontissa olemme päätyneet ärsyttäviksi, säätäviksi asiakkaiksi. Hommaan lähdettiin tietyllä riskillä, joista osa on lauennut. Etenemisen suhteen on vaikeaa tehdä päätöksiä: pitäisikö tehdä niin vai näin? Maksaako urakoitsijalle pitkä penni vai ottaa aikalisä? On tehty itse lisätöitä, ja urakoitsija on tehnyt lisätöitä pyytämättä ja pyynnöstä. Yhdellä viikolla hommat etenee, sitten taas vedetään jarrua ja ihmetellään.

Täytyy sanoa, että ei ole kivaa tälläkään puolella! Urakoitsija on ollut tähän saakka hyvin joustava, ymmärtäväinen ja ratkaisukeskeinen. Hänen etunsa olisi tietysti saada äijät töihin ja eurot juoksemaan, ylimääräiset viivytykset tuovat harmaita hiuksia.

Kun on kokemusta toimittajan näkökulmasta näissä tilanteissa, niin sitä tietää, että yleensä pitkälliseen säätämiseen liittyy hinta tai seuraus. Moneen kertaan tehtyjen tarjouslaskelmien työmäärää yritetään saada takaisin lisätöiden hinnoittelussa. Resurssivarausten ja -perumisten vuoksi saattaa monta eri projektia päätyä kaaokseen. Joskus asiakassuhde saatetaan jopa päättää, jos töihin ja laskutukseen ei toden teolla päästä.

Voi mitä upeita reflektoinnin mahdollisuuksia tämä urakka tarjoakaan! Samalla saa myös oivaa liikuntaa, ei tarvitse lähteä illalla salille, kun on kantanut kymmeniä ämpärillisiä märkää savista hiekkaa alakerrasta ulos.

Kyllä se tästä. Eikö niin?

2 comments asiakas, tavoitteet

Häpeä ja anteeksianto työelämässä

Häpeä on inhimillinen tunne, sitä tuntevat vaihtelevalla voimakkuudella kaikki pikkulapsista aikuisiin. Häpeän kaveri on syyllisyys. Syyllisyys liittyy johonkin tekoon, häpeä taas kohdistuu koko minuuteen. En ole psykologi enkä pysty yksityiskohtaisesti omista tunteistani erittelemään häpeää ja syyllisyyttä toisistaan, kun tilanne on päällä. Minulla on kattava empiirinen kokemus mokailusta ja siihen liittyvistä häpeän ja syyllisyyden tunteista. Puhun tässä tekstissä molemmista häpeänä, analysoikaa toki tarkemmin, jos haluatte.

Sopiva määrä häpeää on hyväksi. Se ensinnäkin auttaa meitä käyttäytymään ihmisiksi. Se laittaa tarkistamaan tekstin vielä kerran, ettei opettajan punakynä heilahda. Se tsemppaa yrittämään kovemmin, ettei näytä kavereiden edessä pöljältä. Katsot esityksen numerot vielä kertaalleen läpi, että ei tarvitse noloilla toimitusjohtajan edessä. Häpeä ajaa tarkistamaan koodin vielä yhden kerran, ettei testaajalta tule heti kättelyssä failia.

Sitten on se häpeä, kun jotain menee pahasti pieleen. Parhaasi yrität, silti tulee virhe tai jotain tärkeää unohtuu. Illallisvieraan gluteeniton annos jäi tilaamatta. Mokaat joukkuepelissä ja petät tiimin luottamuksen. Peruutat naapurin auton ruttuun. Asiakkaalle tulee harmia ja lisätöitä, kun toimittamasi järjestelmä pettää.

Aijai! Se tuntuu kamalalta! Tekee mieli kömpiä pöydän alle piiloon tai hakata hieman päätä vessan seinään. Minä tiedän, koska sählään jotain isompaa tai pienempää lähes päivittäin, lisäksi pääsen tehtäväni puolesta aika ajoin selvittämään muiden aiheuttamia sotkuja.

Häpeässä vellominen ei auta asiaa, varsinkaan töissä. Ensimmäiseksi asianosaisille täytyy kertoa rehellisesti mitä on tapahtunut. Jos ei vielä itsekään tiedä tarkkaan, mitä on tapahtunut, voi silti korvat punottaen kertoa asiakkaalle, että jotain on nyt pielessä, selvitämme asiaa. Rehellisyys on viestinnässä ehdoton vaatimus. Jos mokaat ja rakentelet ympärille valkoisia valheita, siitä joutuu vain syvemmälle suohon, kun korttitalo sortuu.

Virheen juurisyy täytyy selvittää ja korjata. Syyllisen jahtaaminen on toissijaista. Tärkeintä on varmistaa, että samaa virhettä ei tehdä uudestaan. Se voi tarkoittaa uusia toimintatapoja tai mitä milloinkin. Virheitä saa tehdä, mutta ei samaa virhettä toista kertaa - tämä on mielestäni oiva ohjenuora.

Jotta voi saada anteeksi, täytyy pyytää anteeksi. Bisneksessä tähän vaiheeseen saattaa liittyä virallinen reklamaatio, joka toki täytyy hoitaa asiallisesti. Siinäkin voi pahoitella aiheuttamaansa harmia, pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö ja -anto on loitsu, joka taikoo häpeän pois. Tiukkojenkin tilanteiden jälkeen ihmiset pehmenevät, antavat anteeksi. Ovat ehkä joskus itsekin mokanneet, tietävät että sellaista sattuu meille ihmisille.

Lopuksi jatketaan eteenpäin. Kyllä se siitä.

Leave a Comment kommunikointi, työtavat

Miltä flow tuntuu?

Flow on keskeinen ilmiö onnellisuuspsykologiassa. Minulle se tuli käsitteenä tutuksi 2000-luvun alkupuolella, kun lähipiirin psykologit tutkivat flown merkitystä urheilusuorituksissa. Pauli Aalto-Setälä ja Mikael Saarinen mainiossa kirjassaan Innostus - myötämanipuloinnin aakkoset (2014) kirjoittavat flowsta näin:

Näin ollaan jo lähellä mainittua flown eli virtauksen kokemusta, jossa henkilö uppoutuu kaikkine voimavaroineen juuri käsillä olevaan tekemiseensä. Omat taidot ja haasteet ovat tasapainossa ja asiat sujuvat kuin itsestään. Flown, kuten innostumisenkin, aikaansaamiseksi tarvitaan vain uteliasta mieltä, uutteraa panostamista ja kykyä nauttia ja iloita pienistä saavutuksista.

[...]

Innostavassa flow-tilassa tehtävät eivät ole liian vaikeita mutta eivät liian helppojakaan. Liian vaikeiden asioiden ratkaiseminen, sellaisten, joihin omat taidot eivät riitä, johtaa väsymiseen. Taitoihin nähden liian helpot johtavat kuoliaaksi kyllästymiseen.

Olemme käyneet viime viikkoina uinnin tekniikkakurssilla työpaikan virkistystoimikunnan sponsoroimana. Voin suositella tekniikkakurssia ihan jokaiselle! Se tekee uimisesta merkittävästi helpompaa ja kevyempää.

Minä olen rakastanut vettä ja uimista aina. Kaikista kokeilemistani urheilulajeista uinti on yksi harvoista, joihin minulla on aidosti taipumusta. Järvi-Suomen kasvattina olen räpiköinyt järvessä kaikki kesät, vakuutellut huulet sinisenä vanhemmilleni, että "Ei yhtään palella, vielä hetki jooko!" Olen käynyt kunnallisessa uimakoulussa tai uimaseuran tekniikkakurssilla monta kertaa. Vaikka en taidoiltani tai kunnoltani yllä kilpauimareiden kastiin, aika monta saksipotkusammakkoa (*) porskuttavaa kuntouimaria voitan 12 min uinticooperissa.

Kurssilla pitkän uimatauon jälkeen minulle kirkastui, että

Minä todella nautin uimisesta ja olen siinä hyvä.
Minulla on vielä paljon opittavaa. Nyt olen oppinut rentouttamaan niskat rintauintivedon sopivassa kohdassa. En osaa vapaauinnin käännöstä kunnolla, ja joku päivä vielä kasaan aikuisten, hieman hullujen naisten ryhmän ja harjoittelemme taitouintia.
Uidessa aika katoaa, arkiset murheet liukenevat klooriveteen ja turkoosiin valoon.

Ilmiselvä flown kokemus siis! Vaikka on ehkä niin, että pölyisessä neukkarissa ei koskaan pääse siihen transsia lähentelevään tilaan, kun kesäyössä liukuu lähes äänettömästi linnunmaitoisessa järvessä, on on tärkeää tunnistaa flown ja innostumisen hetket ja tunteet, ja yrittää järjestää niitä elämäänsä enemmän. Lauri Järvilehdon Upeaa työtä -kirjan sivustolta löytyy flow-testi sekä muita työkaluja innostavan työn löytämiseen. Alussa mainitsemani kirja on myös erittäin hyvää lukemista, jos innostuneisuuden ja merkityksellisyyden löytäminen työelämästä kiinnostaa.

* Osuva termi lainattu kollegalta.

Dream teamin resepti

Fiilisteltiin parin kaverin kanssa visiota dream teamista: tiimistä, jossa osaamiset, asenne ja työskentelytavat ovat riittävän samanlaiset ja toisaalta riittävän erilaiset, jotta ne täydentävät toisiaan. Tiimi, jossa 1+1 on enemmän kuin 2.

Keskustelusta tuli mieleen aikaa sitten maaliin saatu gradu-projekti. Kirjoitin gradun parityönä. Laitoksella sattui olemaan kollega graduvaiheessa, ja päätimme laittaa viisaat päämme yhteen. Vaikka tässäkin projektissa oli omat mutkat matkassa, yhteistyömme sujui hyvissä merkeissä ja gradu saatiin hyvin arvosanoin pakettiin. Jos olisin ryhtynyt hommaan yksin, olisi gradu tullut varmaan tehtyä, mutta ei niin hyvin tuloksin eikä hyvällä mielellä.

Onnistumisen reseptin ainekset:

Yhteinen tavoite. Meidän tavoitteemme oli kirjoittaa gradu. Teimme samaan aikaan laitoksella muitakin töitä, gradu oli kuitenkin meille molemmille tärkein tavoite. Aikataulusta sovittiin yhdessä ja siitä pidettiin kiinni.
Toisiaan täydentävät työtavat ja osaamiset. Voi olla vaikea uskoa tätä blogia pitävästä ihmisestä, mutta minulla on tyhjän paperin syndrooma. Välillä on tavattoman vaikeaa päästä kiinni kirjoittamiseen, ja massiivisen gradu-rupeaman edessä kynnys oli kasvaa ylitsepääsemättömäksi. Gradu-parini on ässä tuottamaan tekstiä, ja kehitimme pian rutiinin, missä parini aloitti uuden luvun, minä täydensin ja muokkasin, ja tätä iteroitiin riittävän monta kertaa.
Sovittu panostus. Olimme molemmat määräaikaisessa virkasuhteessa laitoksella, ja muiden töiden ohella saimme tehdä gradua. Meillä oli yhteinen työtila ja tarvittavat välineet. Tämä oli meille huikea etu: molemmilla oli suurin piirtein yhtä paljon aikaa työhön. Tuotettuja sivumääriä ei laskettu, toimme molemmat riittävän panoksen lopputulokseen.
Avoin keskustelu riskeistä. Laitokselta saimme varoituksia parityön hankaluuksista, gradumme kakkosohjaaja suhtautui hankkeeseen nihkeästi loppuun saakka. Parina tai tiiminä tehtävään rutistukseen liittyy aina riskejä. Ihmisten elämäntilanteet ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat, voi tulla vakava sairaus tai lottovoitto. Joitain riskejä voi ennakoida, toisia ei. Tärkeintä on rehellinen keskustelu. Mikä motivoi? Onko yksityiselämässä meneillään jotain, mistä olisi hyvä tietää? Tehdäänkö töitä virka-aikaan vai painetaanko duunia kellon ympäri?
Jaettu vastuu. Kun vastuuta lähdetään jakamaan, voi käydä niin hupsusti, että sitä ei ota kukaan. Voi myös käydä niin, että yhdessä päästään rinta rottingilla maaliin, kun työnnetään ja vedetään toista vuorotellen. Gradu oli aikanaan kohtuullisen iso koitos, tuntui mukavalta tietää, että huonona päivinä saa toisesta juttuseuraa ja tukea, ja toisena päivänä on minun vuoroni tsempata.
Hyvä meininki. Gradu-parini on todennäköisesti maailman top-3 positiivisimpia tyyppejä. Suurin osa yhteistyön yksityiskohdista on painunut unholaan, työparini hymyä ja elämäniloa en unohda koskaan. Kaikille tiivis yhdessä tekeminen ei sovi, minulle taas erinomaisen hyvin. Saan valtavasti virtaa ja iloa sopivasta henkilökemiasekoituksesta.

Työelämässä ei ole aina mahdollista valita työkavereita ja hakeutua omaan dream teamiinsa. Vähänkin isommissa yrityksissä dream teameja kuitenkin muodostuu, projekteihin valikoituu osaajia, jotka haluavat tehdä töitä yhdessä. Todellinen menestys lähtee aina hyvin toimivasta ryhmästä, vain harvoin loistavasta yksilösuorituksesta.

Oletko sinä löytänyt oman dream teamisi?

Turhan kallis projekti

Lähteestä riippuen väitetään, että vain noin puolet isoista IT-projekteista onnistuu (budjetti, aikataulu ja scope sekä tavoiteltu hyöty saavutetaan), paikoin arviot ovat vieläkin pessimistisempiä. Yli 10 vuoden kokemukseni IT-toimitusprojektien parissa tukee tutkimuslöydöksiä myös pienemmän mittakaavan projekteissa. Olen nähnyt organisaation toimintaa aidosti tehostaneita järjestelmien käyttöönottoja ja kulttuurimuutoksia, vain puolittain käyttöönotettuja ohjelmistoja ja projekteja, joiden tulokset on vähin äänin haudattu ö-mappiin.

Väärille raiteille ajautunut projekti täytyy ohjata oikeaan suuntaan tai keskeyttää, koska liiketoiminnan kannalta kriittinen (esim. toimitusketjun hallinta), yrityksen ydinprosesseihin kohdistuvan projektin epäonnistuminen saattaa kaataa yrityksen. Rahallisten panosten lisäksi projekteihin käytetään tilaaja- ja toimittajaorganisaatioiden henkilöstön aikaa ja osaamista. Jos projektin tuloksia ei saada käyttöön, on haaskattu rahaa ja aikaa, joka olisi voitu käyttää muuhun. Projektin huonosti hoidettu keskeyttäminen vaikuttaa myös projektiin osallistuneiden henkiöiden työmotivaatioon. Kaikilla ihmisillä on tarve tehdä arvostettua ja hyödylliseksi koettu työtä. Jos projektin parissa paiskitaan kuukausia tai jopa vuosia töitä, ja todetaan että työtä tehtiin turhaan, jättää se voimakkaan epäonnistumisen tunteen.

Kuinka voi parantaa projektin onnistumisen todennäköisyyttä ja varmistaa, että projektiin käytettävät rahalliset ja muut resurssit tuottavat toivottuja tuloksia? Täydennän tässä tekstissä muutamia projektinhallinnan klassikoita käytännön näkökulmilla.

Johdon sitoutuminen
Tämä löytyy jokaiselta listalta, johon on kerätty menestysprojektien edellytyksiä. Johdon sitoutuminen tarkoittaa mm. tarvittavien resurssien varaamista sekä keppiä ja porkkanaa. Jos käyttöön on otettu CRM-järjestelmä, johto ei hyväksy myynnin lukuja excelillä, vaan vaatii raportointia uudesta järjestelmästä. Johdon täytyy haluta tietää, mitä IT-projektissa on meneillään, ja huomioida siihen liittyvät prosessi- ja muut muutokset. Johto asettaa projektille selkeät tavoitteet, joita seurataan sisäisesti ja toimittajan kanssa. Projektilla on omistaja, sen lisäksi organisaation johdon täytyy laajemmin ostaa ja omaksua projektin tarpeellisuus ja omata tahto viedä sitä eteenpäin. Kun avainhenkilöt vaihtuvat, on erityisen tärkeää huolehtia, että projektin omistajuus säilyy.

Rohkeus aitoon muutokseen ja uudenlaiseen toimintaan
Kun lukee järjestelmähankintojen tarjouspyyntöjen liitteenä olevia vaatimuksia toimittajana, usein tuntuu siltä, että vaatimukset on kirjoitettu nykytilan toiminnan näkökulmasta. Vaikka teoriassa halutaan tehostaa ja uudistaa toimintaa, käytännössä ollaan tiukasti kiinni nykyhetkessä. Suosittelen rohkeampaa järjestelmä- ja palvelutuottajien haastamista ja konsultointia. Maksuttoman myyntitapaamisen tai maksullisen konsultointipäivän kautta voi saada hyviä ehdotuksia ja demoja uusista tekemisen tavoista. Usein se tarkoittaa myös henkilöstön sekä organisaation roolien ja vastuiden muutoksia. Kun ostetaan järjestelmä "jossa on samat toiminnallisuudet kuin nykyisessä järjestelmässä", päädytään ostamaan järjestelmä, joka on a) kallis ja b) ei tuo minkäänlaisia tuloksia tehostamismielessä. Ketterät mallit eivät sovellu kaikkiin tilanteisiin, ne tuovat epävarmuutta budjettiin ja lopputuloksiin. Ketteriä lähestymistapoja pitäisi uskaltaa hyödyntää nykyistä paljon enemmän: hakea uutta tekemisen suuntaa pienin askelin ja ottaa riski siitä, että kokeilu voi mennä täysin pieleen tai olla huikea menestys.

Riippuvuudet
Uuden järjestelmän tai prosessin riippuvuuksien selvittäminen - jälleen kerran tuttu juttu. Mistä uuteen järjestelmään saadaan tiedot, tehdäänkö konversio vai tarvitaanko manuaalista työtä? Jos kyllä: kuka, paljonko, milloin ja miten? Järjestelmien väliset integraatiot: jos yksi palikka otetaan pois tai se muuttuu, mihin se vaikuttaa? Näitä asioita jokaisen projektin yhteydessä mietitään ja lähes jokaisen projektin kohdalla jotain jää huomaamatta. Vaikka suuren ihmismäärän istuttaminen workshopissa ei aina ole järkevää, erityisesti riippuuvuuksien selvittämisessä se kannattaa, mukaan mahdollisimman kattava otos IT-osastolta, hallinnosta ja suorittavasta portaasta, oli se sitten myyntityötä tai hitsaamista. Riippuvuuksien vaatimat muutokset täytyy budjetoida euroissa, päivissä ja henkilötyössä mukaan projektiin.

Käyttöönotto ja muutosjohtaminen
Kun valitettavan usein IT-projektit todella ylittävät budjettinsa, projektin loppusuoralla ei enää haluta maksaa toimittajan konsulteille ylimääräistä esimerkiksi koulutuksista tai jalkauttamisen tuesta. Joskus tilaava organisaatio hoitaa koulutukset ja jalkauttamisen mallikelpoisesti itsekin, joskus taas sotaväsymys ja ns. oikeat työt vievät voiton, eikä kunnollista jalkauttamista koskaan tapahdu. Tästä seuraa uuden järjestelmän rinnalla ylläpidettävät rinnakkais-excelit tai muut viritelmät, järjestelmän vähäinen tai vääränlainen käyttö tai koko projektin epäonnistuminen, kun muutosta ei onnistuta viemään läpi. Projektin loppuun täytyy siis resursoida omaa tai toimittajan panosta ja huolehtia muutosjohtamisesta.

Projektit ja muutos kuuluvat jokaisen organisaation arkeen. Osa organisaatioista osaa johtaa jatkuvaa muutosta ja saa sen ansiosta merkittävää strategista etua. Sitoutunut johto, hyvät projektimenetelmät ja muutosjohtaminen - siinä on tie onnistumiseen.

Ainoa oikea tapa vastaanottaa palautetta

Useimmat ihmiset saavat liian vähän palautetta. Sen kerran kun palautetta saa, alkaa vähättely tai selittely.

"Hoidit tämän projektin hienosti!"
"Joo, mutta enhän minä sitä yksin tehnyt, vaan meillä oli vahva tiimi."

"Erittäin kattava muistio, kiitos."
"Enpä tiedä, sivulle 5 jäi kirjoitusvirhe ja yksi kaavio unohtui."

"Ei mennyt tuo äskeinen palaveri kovin hyvin. Olitko valmistautunut riittävästi?"
"Kyllähän minä yritin, mutta tiimiä pitää koko ajan neuvoa."

Olen lueskellut innoissani lisää Marshall Goldsmithin tuotantoa, viimeisimpänä synttärilahjaksi saamastani Kindlestä kirjaa What Got You Here Won't Get You There. Mahtavaa muuten olla vanha ja aikuinen, saa ostaa itselleen ihan sellaisen synttärilahjan kuin haluaa!

Goldsmith esittelee kirjassaan käyttämäänsä johdon valmennusmallia, joka pohjautuu 360-haastatteluihin, kehittämisalueiden tunnistamiseen ja niiden systemaattiseen kehittämiseen. Hän korostaa palautteen tärkeyttä monella eri tavalla. Ensinnäkin, jos haluaa kehittyä johtajana, työkaverina tai puolisona, täytyy saada muilta palautetta omasta toiminnastaan (feedback). Joskus voi olla niin, että itsessään koettu vajaavaisuus ei ole muiden mielestä ongelma. Voi olla myös niin, että muiden ykkösmurhe sinussa on piirre tai käyttäytymismalli, jota et ole tiennyt olevan olemassakaan.

Kun saat pyytäessäsi tai pyytämättä palautetta, sano "Kiitos." Ei mitään muuta. Riippumatta siitä saatko ruusuja vai risuja, kiitä. Älä vähättele itseäsi. Älä syytä olosuhteita tai muita ihmisiä. Älä arvota palautetta. Sanomalla "kiitos" osoitat, että arvostat saamaasi palautetta ja hyväksyt sen.

Toinen Goldsmithin palautteeseen liittyvä punainen lanka on säännöllinen palautteen pyytäminen (follow up). Tutkimuksen perusteella henkilö, joka säännöllisesti (esim. kerran kuussa) keskustelee alaisensa tai puolisonsa kanssa muutoksesta ja sen tuloksista, onnistuu todennäköisemmin kuin hän, joka kaikessa hiljaisuudessa hakee muutosta omassa käyttäytymisessään. Keskustelussa vastapuoli saa muistutuksen, että sinä yrität kovasti. Ja koska sinä olet taas pian käymässä keskustelua ja kysymässä onko muuttuneen käytöksen tulokset näkyviä, sinun todella täytyy yrittää.

Kolmas Goldsmithin mielenkiintoinen ajatus on feedforward. Jos haluat tulla paremmaksi kuuntelijaksi tai ottaa muut paremmin huomioon, pyydä neuvoja keneltä tahansa: matkustajalta lentokoneen viereisessä penkissä, naapurilta tai kollegalta. Jälleen kerran, vastaukseksi kelpaa vain "Kiitos." Neuvojen joukossa saattaa olla juuri se tarvitsemasi näkökulma tai vinkki, jolla saat muutoksen vauhtiin.

Olipa hyvä ja inspiroiva kirja! Kirjan case-esimerkit ovat USA:n jättikorporaatioiden ylimmästä johdosta. Kirja sopii varmasti hyvin ylimpään johtoon. Vaikka itse en kyseistä kohderyhmää edusta, sain siitä itse paljon irti. Kirjassa on paljon hyviä näkökulmia ja työkaluja johdon tai organisaatioiden valmentamisen parissa työskenteleville. Makupaloja Goldsmithin tuotannosta täällä.

Leave a Comment lukupiiri, muutos, työtavat

Keskittymishäiriöisten tukiryhmä

Hei! Olen Jenni, olen keskittymishäiriöinen. Miksi tätä julkisesti internetissä julistan? Siksi että en ole ongelmani kanssa yksin. Kykyä moniajoon (multitasking) pidettiin joskus tehokkuuden ilmentymänä, nykyään ollaan yksimielisiä, että jos häslää liian montaa asiaa yhtä aikaa, ei tuloksissa ole laadullisesti tai määrällisesti hurraamista. Aivot voivat keskittyä kunnolla vain yhteen asiaan kerrallaan, piste. Erään tutkimuksen mukaan moniajo voi olla vahingollista aivoille. Joissain tilanteissa moniajo toimii, ja naisilta se onnistuu usein paremmin kuin miehiltä. Tarkkailkaapa vaikka päiväkodin henkilökuntaa tai kotihommia ja lapsia pyörittävää minua.

Silloin kun yrittää keskittyä, keskeytyksiä pompsahtelee pään sisältä.
Mitäs me sovittiin, katson sähköpostista. Ai, toiseen asiaan liittyen on tullut kysely, minäpä äkkiä vastaan.
Uu, joku tykkäsi mun twiitistä!
Mitä tänään on lounaaksi?
Argh, soittoaika terveyskeskukseen päättyy 5 min päästä, äkkiä soittamaan!
Niin mitäs minä olinkaan tekemässä?

Ulkoisia keskeytyksiä tulee puhelimella, lyncillä tai avokonttorissa muuten vain.

Omaa keskeytyksille altista mieltäni olen rauhoittanut näillä konsteilla:

Poista kaikki mahdolliset hälytykset sähköpostista ja sosiaalisen median vilkuttimista. Laita puhelin äänettömälle ja viestimeen status, että sinua ei saa häiritä.
Vaihda paikkaa. Pysy kotona tai mene kirjastoon, kun tavoitteena on kirjoittaa tarjous tai raportti. Välillä päätän, että teen tietyn tehtävän seisomapöydän ääressä ja istun vasta kun se on valmis.
Tunnista keskittymiseen otolliset hetket päivästä. Monilla se on heti aamusta. Tee lista päivän 1-3 tärkeimmästä hommasta ja hoida ne alta pois ennen kuin uppoudut sähköpostin pariin.
Kokeile 10 minuutin sääntöä. Valitse aikaan sopiva tehtävä ja laita kello soimaan 10 min päähän. Kaikkeen en tätä osaa tai halua soveltaa, esimerkiksi matkalaskujen tekemiseen tai joihinkin rutiinihommaan pirisevä kello tuo hämmästyttävän hyvin ryhtiä. Ei voi mitenkään hypätä kesken kaiken tarkistamaan sähköposteja, kun tietää että aika menee kohta umpeen.
Palkitse itsesi. Mene kahville tai twitteriin, kun keskittymistä vaativa homma on tehty.

Lisää vinkkejä täällä. Tuloksellista työpäivää!

Goldsmith: muutoksen juurruttaminen

Muutosjohtamisen teeman muhiessa alitajunnassa törmäsin huipputason johtamiskonsultin artikkeliin. Marshall Goldsmith esittelee mallin The Wheel of Change, jonka avulla muutoksen saa juurrutettua vastustelevaan ihmismieleen. Muutoksen aloittaminen on helppoa. Sitä on valtavan täynnä energiaa ja intoa - noin päivän tai viikon. Sitten tulee ensimmäisiä kapuloita rattaisiin, homma alkaa tuntua vaikealta ja kohta se jo unohtuu. Mitään näkyvää muutosta ei lopulta tapahtunut. Ihmisten käyttäytymiseen ja ajatteluun on vaikeaa vaikuttaa ja jättää pysyviä jälkiä. Esteenä on mm. opitut mallit ja laiskuus, tuo inhimillisen sympaattinen, mutta pelottavan tehokas piirre.

Goldsmithin mallin lähtökohtana on positiiviset ja negatiiviset elementit sekä päätös joko pitää tai muuttaa niitä. Kaikkea ei voi kerralla muuttaa. Joitain asioita on hyvä säilyttää ja kehittää. Joitain asioita ei ehkä haluaisi säilyttää, mutta voi tehdä päätöksen hyväksyä jotain ja keskittyä tärkeämpiin asioihin, joita voi muuttaa.

The Wheel of Change on palasteltu +/- sekä muuta/pidä -akseleilla.

Kuva lainattu täältä

Ympyrää täydentävät seuraavat kysymykset:

Creating: Millainen on uusi minä, jonka haluan luoda?
Preserving: Mitä haluan pitää?
Accepting: Mitä minun täytyy hyväksyä?
Eliminating: Mitä minun täytyy poistaa?

Goldsmithin The Wheel of Changesta ei voi olla pitämättä!

Malli on yksinkertainen: se on aina tärkeää yksinkertaiselle ihmiselle (minulle siis).
Malli on täysin geneerinen: sen avulla voi kehittää yksilöä, tiimiä tai koko organisaatiota.
Malli voi parhaimmillaan fasilitoida keskustelua ja auttaa yhteisen maalin asettamisessa.
Malli on realistinen: ei kannata yrittää muuttaa kaikkea kerralla, vaan tunnistaa ja hyväksyä tietty osa nykytilasta. Tämä tekee mallista myös armollisen, ei tarvitse tulla täydelliseksi ihmiseksi tai yritykseksi, tietyt puutteet tai epäkohdat voi hyväksyä ja keskittyä tärkeimpiin asioihin.

Marshall Goldsmith on kirjoittanut pinon kirjoja ja artikkeleita, valmentanut yritysmaailman ykkönimiä ja valittu 2011 maailman #1 johtamiskonsultiksi (Thinkers50 2011). Tässä referoidussa artikkelissa oli esimakua tänä vuonna julkaistavasta kirjasta Triggers: Creating Behavior That Lasts--Becoming the Person You Want to Be. Lisää aiheesta The Marshall Goldsmith Thinkers50 Video Blog

Uhmaperjantai

Unohda casual friday, täältä tulee uhmaperjantai! Kun seurailee omien uhmaikäisten lastensa edesottamuksia, tulee välillä mieleen miten mukavaa olisi revitellä samalla tavalla. Toki välillä kotioloissa taannun 3-vuotiaan tasolle rähjäämään, kun 15. kehoitus siirtyä ruokapöytään ei tuota tulosta tai ulkona suuhun menee ziljoonas kourallinen lunta. Turhaahan se rähjääminen on, noin yleisesti ja myös siksi, että lumen syöminen on lähes terveellistä.

Ajatelkaapa miten hauska teemapäivä tulisi, kun töissä voisi käyttäytyä uhmaikäisen tavoin!

Ensinnäkin, kaikki lyhyemmät ja pidemmät siirtymät tehdään juosten. Alkaa siinä istumatyöläisen veri kiertää, kun spurttaa omalta työpisteeltä täyteen juoksuun kohti kahvinkeitintä tai vessaa.
Pienenkin vastoinkäymisen sattuessa kohdille on sallittua syöksyä maahan makaamaan, potkimaan ja karjumaan "Mä en haluu! / Tää ei onnistu! / Äitiii!"
On normaalia kysellä joka kohdassa "Miksi?". Esimerkki: pomo pyytää täyttämään tavattoman tärkeän excelin ASAP. Uhmatyöläinen: "Miksi?" Pomo: "Tämä on tärkeää tietoa yrityksen liikevaihdon ennustamiseksi." U: "Miksi?" P: "Jotta saadaan sijoittajille tietoa Q2-ennusteesta." Pari kierrosta tätä, loppuun itkupotkuraivarit ja "Mä en haluu!!!!". Pomo täyttää excelin itse, paitsi jos lahjominen Muumi-tikkarilla onnistuu.
Ideoita voi kehitellä ilman luovuuden tappavia rajoituksia kuin budjetti, tekniset realiteetit, ROI tai markkinatutkimuksen tulokset. Vain mielikuvitus on rajana.
Uhmaperjantaina ei pönötetä: kesken tylsän statuspalaverin voi aina aloittaa pienet hippaset.
Estoton ja ehtymätön pieruhuumori on yksi top-5 lasten hyvistä puolista. Se riemu rikastuttaisi uhmaperjantaina ilmapiiriä koko päivän.
Jos lounaaksi on lihapullia ja perunamuussia, niin hyvä. Muuten voi kovaan ääneen julistaa, miten pahaa ruoka on. Ja hetken päästä vähin äänin syödä lautasen tyhjäksi.
Sitten tuleekin mun suosikkikohta: päiväunet.
Päivän päätteeksi saattaa käydä niin, että työnantaja toteaa "Palkkaako? Miksi? Mutku mä en haluu!"

Ehkä ei täysin lentävä idea, mutta jos stressaavassa työelämän tilanteessa ei hengittely tepsi, voi hiljaa mielessään vetää hetken raivarikilarit 3-vuotiaan intensiteetillä ja jatkaa sitten hommia muina naisina.

Ihana kamala muutos

Kyky johtaa muutosta on toivottu johtajan ominaisuus. Jokainen, joka on yrittänyt johtaa itseään muutokseen, esimerkiksi uuteen ruokavalioon, kurinalaiseen treenaamiseen tai tupakkalakkoon, tietää että muutosjohtaminen on vaikeaa. Vanhoihin tapoihin solahtaminen on tavattoman helppoa, vaikka tietää, että muutos on ehdottoman tärkeää omalle terveydelle tai yrityksen menestymiselle.

Muutosvastarinta on jokaiselle jossain muodossa tuttu käsite. Käytännössä muutosvastarinnan ilmentyminen yllättää minut vähän väliä, varsinkin kun se näkyy peilissä.

Toimistolla muutettiin hiljattain järjestystä. Paikkamuutosten lisäksi avokonttorin ilmettä haluttiin yhtenäistää poistamalla sermejä. Itse olin siinä porukassa, joka halusi sermit pois, enkä voinut ollenkaan ymmärtää, miksi joku haluaa istua ahdistavien ja pölyisten sermien varjossa. Samaan aikaan kun töissä purnasin, että "Miksi ne toiset eivät tajua, miten paljon mukavampaa ja miellyttävämmän näköistä meillä on muutoksen jälkeen?", ilmoitti mieheni kotona, että aiemmin mainitun salaojaremontin yhteydessä minulle rakkaat viinimarjapensaat todennäköisesti jäävät kaivurin alle ja tuhoutuvat. "MITÄ?! EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA!!! PERUTAAN REMONTTI!" kiljuin minä.

Miehen mielestä tasainen piha on tavoiteltava tila, minä taas pidän meidän polveilevasta pihasta ja viinimarjoista enkä voi käsittää, miksi se pitäisi muuttaa tylsäksi tasamaaksi. Vastaavasti toimistolla joku koki sermien varjossa istumisen turvalliseksi ja viimeiseksi oljenkorjeksi säilyttää työrauha, ja sermitön avotila tuntui ahdistavalta ajatukselta.

Yhteistä toimiston ja rintamamiestalon vastarannan kiiskille oli:

kyvyttömyys nähdä muutoksen syyt ja sen tuomat hyödyt
voimakas vastarinta (shokki ja raivo aivan oppikirjan mukaan)
sitoutumisen puuttuminen

Kun aikaa on kulunut ja keskusteltuja käyty, on tilanne rauhoittunut sekä toimistolla että kuopiolaisessa rintamamiestalossa. On keskusteltu eri näkökulmista, tehty kompromisseja ja sovittu, miten edetään. Töissä osa sermeistä lähti, osa jäi. Minä sain paikan ilman sermejä. Muutoskäyrällä on siirrytty vallinneesta nykytilasta raivon ja sekasorron kautta kohti hyväksyntää ja uudelleenrakentamista sekä sitoutumista.

Kun seuraavan kerran törmään muutosvastarintaan peilissä tai muissa ihmisissä, pidän mielessä:

Muutosvastarinta on inhimillistä. Jokainen muutokseen osallinen kokee jonkunlaista muutosvastarintaa.
Eri vaiheissa reagointi on erilaista. Siirtymää vaiheesta toiseen voi vauhdittaa viestinnällä ja palkitsemalla. Parhaat tulokset saadaan osallistamalla.
Jokainen reagoi muutokseen eri tavoin. Osallistaminen onkin helpommin sanottu kuin tehty - eri ihmisiä täytyy osallistaa ja sitouttaa eri tavoin. Osapuolien erilaisten tavoitteiden ja asiantuntemuksen kuuleminen ja hyödyntäminen on tärkeää.
Tehtävä- tai ihmismuutosten lisäksi muutosvastarintaan sekoittuu aina tunteita. Myös ne täytyy huomioida ja parhaassa tapauksessa käsitellä.
Walk the talk: muutosta johtavien täytyy seisoa 100% muutoksen tavoitteiden takana ja muuttaa ensimmäisenä omaa käytöstään.
Muutosjohtaminen on raakaa duunia: muutoksen syistä ja tavoitteista täytyy puhua uudestaan ja uudestaan. Muutoksen läpivientiä seurataan, ja sitä ohjataan kepillä sekä porkkanalla. Työkalujen ja mittarien täytyy tukea muutosta.
Täytyy olla valmis tekemään pieniä muutoksia suunnitelmaan, jos nähdään että alkuperäinen suunnitelma ei toimi tai siihen ei sitouduta.
Pienten ja isojen muutosten tapahtuminen on juhlimisen paikka.

Lähteitä:
How to deal with resistance to change
Team technology
Kotter's 8-step change model
Leading change: why transformation efforts fail

Kadehdi ja kopioi - varasta parhailta

Kateus on tunne. Kaikki tunteet ovat hyviä, tärkeämpää on mitä niiden seurauksena tekee ja mitä tunteen havaitsemisen jälkeen tapahtuu. Ei, minä en näitä viisauksia keksinyt. Radiossa psykologi Tony Dunderfelt selitti vakuuttavalla äänellään, että on ok havaita, että "Kadehdin henkilöä x syystä y." Jos jää murehtimaan ja vellomaan negatiivisissa fiiliksissä kuten "No kun minut valittiin aina viimeiseksi pesisjoukkueeseen ja se toinen sai aina jouluna hienomman barbin, niin en kai minä voi mitään saada.", niin siitä suosta ylös ja äkkiä! On myös epäreilua kiukkuilla muille, jos kateus vihertää kasvot.

Vellomisen tai murjottamisen sijaan voi kadehtimaltaan henkilöltä pokkana yrittää kopioida jotain: opetella taidon, asenteen tai työtavan, joka tekee kadehdinnan kohteesta supertyypin, Pohdin tuntemissani ihmisissä olevia ominaisuuksia, joita kadehdin ja joita haluaisin itselleni. Steal from the best, niinhän sitä sanotaan.

1) 100% läsnäolo

Jo aikaa ennen mindsfulness-mantran hokemista työtyyväisyyden ja tehokkuuden avaintekijänä kiinnitin huomiota erään kollegan ihailtavaan keskittymiskykyyn. Hänen täyteen buukattuun kalenteriinsa oli mahdutettu tunti tai puolikas, jonka aikana hän tuli kuulemaan erään haastavan projektin tilanteesta. Tapaamisen aikana hän oli täysin keskittynyt selvittämään tärkeimmät ongelmakohdat, kuulemaan hieman murheita ja marinaa, mutta ennen kaikkea etsimään ratkaisuja. Ei hyvän päivän jorinoita, ei kännykän räpläämistä, ei "mietitään tätä vielä". Tehokasta ja paneutunutta tekemisen meininkiä.

2) Lasin täydempi puolisko ja siitä kertominen

Asian kuin asian voi viestiä monella tavalla. Palautteen pieleen menneestä hommasta tai tiukat tavoitteet voi viestiä viimeisenkin innon tappaen. Vastaavasti viisas ja taitava hakee positiivisen ja motivoivan kulman myös hankalaan asiaan, ja saa ihmiset sillä paremmalla jalalla aamuisin ylös sängystä ja työprojektien kimppuun.

3) Intohimo ja uusi suunta

Voiko joka työaamu herätä intoa puhkuen ja kirmata töihin vihellellen Disneyn seitsemän kääpiön tavoin? Uskon, että työhönsä suurella intohimolla ja draivilla suhtautuvillakin on huonoja päiviä, kun pitää hoitaa tylsiä juttuja tai räkäinen lapsi on potkinut tunnin välein yöllä hereille unesta. Silti - aito innostus näkyy, oli kyseessä työ tai harrastus, ja sitä on aina inspiroivaa seurata. Nostan myös leopardipipoani heille, jotka ovat uskaltaneet heittäytyä tutulta ja turvalliselta raiteelta uuteen suuntaan, ja tehdä Omaa Juttua.

4) Materiaa ja salajuttuja

Tällä hetkellä en kadehdi keneltäkään Minna Parikan korkkareita tai Chanelin veskaa. Yritän ennemminkin päästä liiasta roinasta eroon kuin hankkia sitä lisää. Sen sijaan kadehdin rehellisesti kaikkia, jotka ovat remontoineet rintamamiestaloonsa salaojat, uuden kylppärin ja siinä sivussa säilyttäneet mielenterveytensä, työpaikkansa, taloudellisen tasapainon sekä parisuhteensa. Remonttikesää 2015 odotellessa otan kernaasti onnistumiseen johtavia vinkkejä vastaan.

Haaste: ketä kadehdit ja miksi? Jaa ja kehu kaveria!

Radiohiljaisuudesta niin mieleni pahoitin

Laitan sähköpostiviestin jollekin. Kysyn itselleni tärkeää asiaa asiakaspalvelusta, myyjältä, kollegalta, ystävältä tai puolisolta. Vastausta ei kuulu. Kysyn uudestaan. Ei vastausta.

Alkaa ärsyttää. Mietin, onko toisessa päässä kiire. Onko hän kipeänä? Eikö vaan kiinnosta? Enkö minä ja asiani ole niin tärkeä, että ansaitsisin vastauksen? Menikö viesti perille? Kiukuttaa jo tosissaan. Microsoftin tutkimuksessa 40% vastaajista kertoi ärsyyntyvänsä, kun meiliin ei vastata - en siis ole yksin.

Vaikka viestinnässäkin pitäisi kohdella muita niin kuin tahtoo itseään kohdeltavan, syyllistyn itse tasaisin väliajoin vastaamattomuuteen. Syy on useimmiten joku näistä:

Vähän kiire, täytyy miettiä vastausta tai selvittää lisätietoja, palaan tähän myöhemmin.
Äh, hankala kysymys. Pitää vastata jotain, mistä kysyjä ei tule ilahtumaan. Täytypä miettiä vastaus huolellisin sanakääntein. Palaan tähän myöhemmin.
On jotain tärkeämpää tai mukavampaa tekemistä. Palaan tähän myöhemmin.
Niin, piti palata myöhemmin, mutta se vaan jäi. Sori!

Soittaminen tai hihasta nykäiseminen edistää tietysti asioita parhaiten. Jos viestintää ja asioita täytyy kuitenkin hoitaa sähköpostilla ja ymmärrät, että vastauksen viivästyminen saa vastapuolelle herneet nenään ja asiakaspalvelukokemuksen pakkaselle, kokeile näitä:

Älä vilkuile sähköpostia koko ajan. Jos sinulla ei ole aikaa vastata viesteihin, anna viestien olla. Varaa aikaa muutaman kerran päivässä, jonka aikana hoidat sähköpostista tulevat tehtävät niin pitkälle kuin mahdollista.
Tee sähköpostin käsittelyyn sääntöjä: tietyiltä henkilöiltä tulevat viestit voi korostaa värillä tai lipulla. Silloin ne on helpompi poimia ohituskaistalle käsittelyyn.
Jos asioita täytyy jättää myöhemmäksi, vastaa lyhyesti, että palaat asiaan pian.
Jos joku muu voi auttaa, delegoi.
Käytä sähköpostiohjelman tehtävälistaa, tägää sähköpostille tehtävä, jolla on deadline.
Varaa isommalle selvitystehtävälle kalenterista kolo ja hoida homma pakettiin.
Deletoi tai kansioi käsitellyt viestit pois inboxista.

Sähköpostihässäkän hallintaa neuvovat mm. Lifehack, Harward Business Review ja 925 Design. Sähköpostia käytetään ihan liikaa, sen sijaan voisi käyttää muita välineitä, mutta se on kokonaan toisen postauksen aihe.

Viestejä tippuu sähköpostin lisäksi monesta muusta lähteestä - jaa omat niksisi viestikaaoksen hoitamiseen!

Leave a Comment kommunikointi, työtavat

5 tapaa sössiä kehityskeskustelu

Kehityskeskustelu voi olla parhaimmillaan antoisa keskustelu, jossa työntekijä ja hänen esimiehensä saavat arvokasta palautetta ja selkeitä tavoitteita. Keskustelun jälkeen on hyvä mieli ja draivi. Keskustelu voi myös olla pakollinen turhaksi koettu tunti, jonka aikana naputellaan paperiin jotain "kun on pakko", ja ollaan tyytyväisiä, että tämä tapahtuu vain kerran vuodessa.

Olen kerännyt hyvien ja huonojen kehityskeskustelukokemusten pohjalta listan karikoista, joita kehityskeskusteluissa kannattaa välttää. Näkökulmana on esimies, osa asioista pätee työntekijäänkin.

1. Ohita edellisen vuoden tavoitteiden toteumat

Jos edelliselle vuodelle on asetettu numerotavoitteita (euroja, prosentteja, tunteja, henkilöitä, mitä vain), pitää tässä vaiheessa olla tiedossa paperilla tai näytöllä eksaktisti toteumat, jotka käydään läpi. Keskustelussa verrataan tavoitteita toteumiin ja jutellaan tarkemmin taustoista: mikä johti onnistumisiin, mitä voisi tehdä toisin, että missatut maalit saadaan kiinni?

Mitattavien tavoitteiden lisäksi on voinut olla esimerkiksi urakiertoon tai koulutukseen liittyviä tavoitteita, jotka on myös hyvä keskustella.

Jos edellisen vuoden tulokset ohitetaan, motivoituminen uusiin tavoitteisiin on heikolla pohjalla, mikäli vahvistetaan viestiä, että saavutuksilla ei ole juurikaan väliä tai että niitä ei todellisuudessa pystytä mittaamaan.

2. "Kai se ihan hyvin meni, en niin tarkkaan tiedä, kun ei tehdä töitä yhdessä."

Kerää palautetta työntekijän kollegoilta, asiakkailta, alaisilta, projektipäälliköltä tai esimiehen esimieheltä - henkilöiltä, joiden kanssa työntekijä tekee töitä. Tähän on erilaisia järjestelmiä, yksinkertaisin tapa on pyytää palaute sähköpostilla, johon pyytää vastaukseksi muutaman ranskalaisen viivan palautetta. Esimies kerää palautteet yhteen ja huolehtii, että vastaajien anonymiteetti säilyy.

Työntekijänä olen kokenut tämän käytännön erittäin antoisaksi ja esimiehen saappaissa koen saavani keskustelun tueksi hyvää lisätietoa.

Kehujen lisäksi pyydetään kehitysehdotuksia. Vaikka päähän taputtelu on aina kivaa, suuntaa aitoon kehittymiseen voi saada vain ehdotusten kautta. Esimies voi tukea kehittymistä ehdottamalla koulutuksia, erilaisia työtapoja tai uusia projekteja muutoksen tueksi.

3. Kaikki tiet johtavat omaan napaan

Hyvä avaus kehityskeskustelulle on klassinen "Moi, miten menee?" tai "Kerro vähän viime vuodesta." Projektien tai myynnin tuloksista on hyvä olla faktat pöydässä, silti voi pyytää työntekijää kertomaan omin sanoin, mikä onnistui, mikä ei ja miltä tuntuu.

Kehityskeskustelun yksi tarkoitus on saada työntekijältä palautetta organisaation ja esimiehen toiminnasta. Älä aloita keskustelua tästä päästä. Keskustelun keskiössä täytyy olla työntekijä!

4. Tuijota ruutua

On tärkeää, että kehityskeskustelusta jää jotain dokumentoitua. Eihän siitä muista juhannuksen kynnyksellä enää mitään - en minä ainakaan. Usein kehityskeskustelussa on paperi tai lomake täytettävänä. Ideaalitapauksessa se on vain taustatukena ja apuna keskeisten asioiden kirjaamisessa, eikä luo käsikirjoitusta keskustelulle.

On sitä paitsi tylsää, jos keskustelu menee läppärin näytön tai videotykin tuijotteluksi. Asioita voi täydentää kirjalliseen muotoon ennen tai jälkeen keskustelun, jutustelun aikana katseet silmiin.

Kaikkea keskusteltua ei tarvitse kirjata pöytäkirjaan, voi olla että keskustelussa sivutaan arkoja aiheita, jotka jäävät keskustelijoiden väliseksi asiaksi.

5. Päästiinhän tästäkin pahasta, palataan tähän sitten vuoden päästä

Ainakin yksi seurantakeskustelu vuodessa on paikallaan, olisiko mahdollista pitää lyhyt jutustelu kerran kvartaalissa? Seurataan miten tavoitteet etenevät ja onko mieli tai mahdollisuudet muuttuneet esimerkiksi uranäkymien suhteen. Seurantakeskustelut kannattaa merkitä kalenteriin heti keskustelun jälkeen.

Hyvä esimies edistää keskustelujen välissä omassa vallassaan olevia tehtäviä, järkkää koulutusmahdollisuuksia tai kyselee uusien projektien perään. Jos työntekijän kehityskohteeksi on tunnistettu esimerkiksi laadukkaammat tuotokset, hyödynnä kaikki mahdollisuudet kiinnittää asiaan huomiota: kehu onnistumisista ja osoita konreettisten esimerkkien kautta korjaamista vaativat kohdat. Tähän voi osallistua apuna myös projektipäällikkö tai seniori kollega.

Onko sinulla kehityskeskusteluihin liittyviä do's and don'ts suosituksia?

Leave a Comment kommunikointi, tavoitteet

Tervetuloa

Minulla on sininen muistikirja. Kirjaan sinne sekalaisia ajatuksia ja liimaan lehtileikkeitä. Siellä on paljon hyviä juttuja. Käytännössä kirja on enimmäkseen hukassa: väärässä käsilaukussa tai kotona silloin kun sen pitäisi olla töissä.

Tästä blogista tulee sen sinisen kirjan korvaaja. Kirjoitan onnistumisista, epäonnistumisista ja asioista, joita haluan kokeilla. Aiheet tulevat liittymään projekteihin, johtamiseen, viestintään, organisaatioihin ja sekalaisiin sivupolkuihin.

Tervetuloa!

Navigation menu

Note to Self