Lukupiirissä jatketaan mentaalivalmennuksen parissa, tällä kertaa tarkastelussa Norjan myyntihitti Erik Bertrand Larssenin Paras (suomennos 2014). Larssen on upseeri, laskuvarjojääkäri ja taloustieteilijä, nykyään henkinen valmentaja, joka työskentelee mm. urheilijoiden ja yritysjohdon kanssa.
Larssenin ykkösohje onnistuneen muutoksen läpivientiin on asettaa tavoite, joka herättää tunteita.
Tavoite ei koskaan tehoa, ellei se vaikuta tunteisiin.
Itselleen täytyy siis asettaa tavoite, joka herättää toisensa jälkeen kihelmöintiä ja innostumista. Sen täytyy olla konkreettinen ja riittävän korkealla. Kirjan esimerkeissä tavoiteltiin olympia-kultaa tai maailmanlaajuisen yritysimperiumin rakentamista. Ennen tavoitteen asettamista täytyy selventää omat arvonsa, ja varmistaa että tavoittelee jotain itselleen mielekästä ja tärkeää, ei muiden sanelemaa asemaa tai suoritusta.
Tavoitteen lisäksi tarvitaan kovuutta. Jos tavoitteena on laihtua 10 kg, kovuus voi tarkoittaa sitä, että kerta toisensa jälkeen on itselleen kova ja valitsee limpparin sijaan veden juomaksi. Larssen muistuttaa, että 13 toiston jälkeen jostain teosta tulee rutiinia, ja sen tekeminen helpottuu eikä laiskuuteen tyytyvä ihmismieli enää haikaile helppoon entiseen. Lisäksi Larssen korostaa palkintona mielihyvää, jonka saa työnsä tuloksista kun jaksaa olla systemaattinen ja kova.
Kirjassa jatkettiin Minnan kirjasta mietityttämään jäänyttä mielikuvaharjoittelun, visualisoinnin teemaa. Visualisointia voi ja kannattaa harjoitella esimerkiksi ennen tärkeää neuvottelua tai jännittävää esiintymistilannetta. Larssen myös neuvoo miettimään itselleen sopivaa moodia tai mielentilaa, missä on tehokkaimmillaan. Urheilu- ja bisnesuorituksessa sillä on erittäin suuri merkitys. Jos menet myyntipalaveriin huonoilla fiiliksillä ja valmiiksi hävinneenä, on turha odottaa suuria tuloksia.
Kirjassa minua hieman ärsytti äijäily. Jos ajattelee kirjailijan taustaa ja sukupuolta, on hänelle täysin luontaista hokea "Olen kova mies!", kun haluaa tsempata itseään. Äijäily noin yleisesti on toki täysin sallittua, minuun se ei kuitenkaan iske jo sukupuoleni vuoksi. Pitäydyn mieluummin Ilona Rauhalan lausahduksessa Naisen perusolemus on ihanuus, mikä ei tietenkään sulje pois sitä, että sen lisäksi nainen voi myös olla viisas, kova ja mitä milloinkin.
Kirjan loppumetreillä Larssen avasi kovuuden konseptiaan, ja lopulta päädyin nyökyttelemään ajatukselle. Kovuus voi tarkoittaa sitkeyttä, kykyä ja halua jaksaa epämukavuutta ja vaikeuksia, kykyä uskoa, että lopulta kaikki menee hyvin. Kovuus tarkoittaa sitä, että jaksaa piiskata laiskan itsensä lenkille, vaikka mieli houkuttelee köllähtämään sohvalle. Kirjassa kerrottiin useita superäijämäisiä esimerkkejä mm. laskuvarjojääkärien selviytymiskurssilta tai 50 km hiihtokisoista. Naisena ja äitinä voinkin tässä välissä vetää synnytyskortin: kun on selvinnyt kohtuullisen kivuliaasta synnytyksestä pari kertaa, voi sitä käyttää vertailukohtana tilanteeseen, missä joutuu kärvistelemään tietäen, että joskus se loppuu. Tsemppasin itseäni esimerkiksi puolimaratonilla "Ha! Eihän tämä enää kestä kuin tunnin, helppo rasti vuorokauden synnytykseen verrattuna!" Näinhän selfhelp-kirjoja pitääkin lukea: saa ja pitää napata mukaansa ne kakun kirsikat, jotka tuntuvat omilta ja hyödyllisiltä.
Paras oli innostava kirja, ja kaiken ihanuuteni rinnalle tuon muutaman Larssenin kovuusajatuksen sekä aktiivisen harjoittelun oman parhaan moodin saavuttamiseksi tietyissä tilanteissa. Lukupiiri antaa vahvan lukusuosituksen.
 |
| Copyright Unsplash |
Tavoite ei koskaan tehoa, ellei se vaikuta tunteisiin.
Itselleen täytyy siis asettaa tavoite, joka herättää toisensa jälkeen kihelmöintiä ja innostumista. Sen täytyy olla konkreettinen ja riittävän korkealla. Kirjan esimerkeissä tavoiteltiin olympia-kultaa tai maailmanlaajuisen yritysimperiumin rakentamista. Ennen tavoitteen asettamista täytyy selventää omat arvonsa, ja varmistaa että tavoittelee jotain itselleen mielekästä ja tärkeää, ei muiden sanelemaa asemaa tai suoritusta.
Tavoitteen lisäksi tarvitaan kovuutta. Jos tavoitteena on laihtua 10 kg, kovuus voi tarkoittaa sitä, että kerta toisensa jälkeen on itselleen kova ja valitsee limpparin sijaan veden juomaksi. Larssen muistuttaa, että 13 toiston jälkeen jostain teosta tulee rutiinia, ja sen tekeminen helpottuu eikä laiskuuteen tyytyvä ihmismieli enää haikaile helppoon entiseen. Lisäksi Larssen korostaa palkintona mielihyvää, jonka saa työnsä tuloksista kun jaksaa olla systemaattinen ja kova.
Kirjassa jatkettiin Minnan kirjasta mietityttämään jäänyttä mielikuvaharjoittelun, visualisoinnin teemaa. Visualisointia voi ja kannattaa harjoitella esimerkiksi ennen tärkeää neuvottelua tai jännittävää esiintymistilannetta. Larssen myös neuvoo miettimään itselleen sopivaa moodia tai mielentilaa, missä on tehokkaimmillaan. Urheilu- ja bisnesuorituksessa sillä on erittäin suuri merkitys. Jos menet myyntipalaveriin huonoilla fiiliksillä ja valmiiksi hävinneenä, on turha odottaa suuria tuloksia.
Kirjassa minua hieman ärsytti äijäily. Jos ajattelee kirjailijan taustaa ja sukupuolta, on hänelle täysin luontaista hokea "Olen kova mies!", kun haluaa tsempata itseään. Äijäily noin yleisesti on toki täysin sallittua, minuun se ei kuitenkaan iske jo sukupuoleni vuoksi. Pitäydyn mieluummin Ilona Rauhalan lausahduksessa Naisen perusolemus on ihanuus, mikä ei tietenkään sulje pois sitä, että sen lisäksi nainen voi myös olla viisas, kova ja mitä milloinkin.
Kirjan loppumetreillä Larssen avasi kovuuden konseptiaan, ja lopulta päädyin nyökyttelemään ajatukselle. Kovuus voi tarkoittaa sitkeyttä, kykyä ja halua jaksaa epämukavuutta ja vaikeuksia, kykyä uskoa, että lopulta kaikki menee hyvin. Kovuus tarkoittaa sitä, että jaksaa piiskata laiskan itsensä lenkille, vaikka mieli houkuttelee köllähtämään sohvalle. Kirjassa kerrottiin useita superäijämäisiä esimerkkejä mm. laskuvarjojääkärien selviytymiskurssilta tai 50 km hiihtokisoista. Naisena ja äitinä voinkin tässä välissä vetää synnytyskortin: kun on selvinnyt kohtuullisen kivuliaasta synnytyksestä pari kertaa, voi sitä käyttää vertailukohtana tilanteeseen, missä joutuu kärvistelemään tietäen, että joskus se loppuu. Tsemppasin itseäni esimerkiksi puolimaratonilla "Ha! Eihän tämä enää kestä kuin tunnin, helppo rasti vuorokauden synnytykseen verrattuna!" Näinhän selfhelp-kirjoja pitääkin lukea: saa ja pitää napata mukaansa ne kakun kirsikat, jotka tuntuvat omilta ja hyödyllisiltä.
Paras oli innostava kirja, ja kaiken ihanuuteni rinnalle tuon muutaman Larssenin kovuusajatuksen sekä aktiivisen harjoittelun oman parhaan moodin saavuttamiseksi tietyissä tilanteissa. Lukupiiri antaa vahvan lukusuosituksen.
