Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavoitteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavoitteet. Näytä kaikki tekstit

Larssen: Paras

Lukupiirissä jatketaan mentaalivalmennuksen parissa, tällä kertaa tarkastelussa Norjan myyntihitti Erik Bertrand Larssenin Paras (suomennos 2014). Larssen on upseeri, laskuvarjojääkäri ja taloustieteilijä, nykyään henkinen valmentaja, joka työskentelee mm. urheilijoiden ja yritysjohdon kanssa.

Copyright Unsplash
Larssenin ykkösohje onnistuneen muutoksen läpivientiin on asettaa tavoite, joka herättää tunteita.

Tavoite ei koskaan tehoa, ellei se vaikuta tunteisiin. 

Itselleen täytyy siis asettaa tavoite, joka herättää toisensa jälkeen kihelmöintiä ja innostumista. Sen täytyy olla konkreettinen ja riittävän korkealla. Kirjan esimerkeissä tavoiteltiin olympia-kultaa tai maailmanlaajuisen yritysimperiumin rakentamista. Ennen tavoitteen asettamista täytyy selventää omat arvonsa, ja varmistaa että tavoittelee jotain itselleen mielekästä ja tärkeää, ei muiden sanelemaa asemaa tai suoritusta.

Tavoitteen lisäksi tarvitaan kovuutta. Jos tavoitteena on laihtua 10 kg, kovuus voi tarkoittaa sitä, että kerta toisensa jälkeen on itselleen kova ja valitsee limpparin sijaan veden juomaksi. Larssen muistuttaa, että 13 toiston jälkeen jostain teosta tulee rutiinia, ja sen tekeminen helpottuu eikä laiskuuteen tyytyvä ihmismieli enää haikaile helppoon entiseen. Lisäksi Larssen korostaa palkintona mielihyvää, jonka saa työnsä tuloksista kun jaksaa olla systemaattinen ja kova.

Kirjassa jatkettiin Minnan kirjasta mietityttämään jäänyttä mielikuvaharjoittelun, visualisoinnin teemaa. Visualisointia voi ja kannattaa harjoitella esimerkiksi ennen tärkeää neuvottelua tai jännittävää esiintymistilannetta. Larssen myös neuvoo miettimään itselleen sopivaa moodia tai mielentilaa, missä on tehokkaimmillaan. Urheilu- ja bisnesuorituksessa sillä on erittäin suuri merkitys. Jos menet myyntipalaveriin huonoilla fiiliksillä ja valmiiksi hävinneenä, on turha odottaa suuria tuloksia.

Kirjassa minua hieman ärsytti äijäily. Jos ajattelee kirjailijan taustaa ja sukupuolta, on hänelle täysin luontaista hokea "Olen kova mies!", kun haluaa tsempata itseään. Äijäily noin yleisesti on toki täysin sallittua, minuun se ei kuitenkaan iske jo sukupuoleni vuoksi. Pitäydyn mieluummin Ilona Rauhalan lausahduksessa Naisen perusolemus on ihanuus, mikä ei tietenkään sulje pois sitä, että sen lisäksi nainen voi myös olla viisas, kova ja mitä milloinkin.

Kirjan loppumetreillä Larssen avasi kovuuden konseptiaan, ja lopulta päädyin nyökyttelemään ajatukselle. Kovuus voi tarkoittaa sitkeyttä, kykyä ja halua jaksaa epämukavuutta ja vaikeuksia, kykyä uskoa, että lopulta kaikki menee hyvin. Kovuus tarkoittaa sitä, että jaksaa piiskata laiskan itsensä lenkille, vaikka mieli houkuttelee köllähtämään sohvalle. Kirjassa kerrottiin useita superäijämäisiä esimerkkejä mm. laskuvarjojääkärien selviytymiskurssilta tai 50 km hiihtokisoista. Naisena ja äitinä voinkin tässä välissä vetää synnytyskortin: kun on selvinnyt kohtuullisen kivuliaasta synnytyksestä pari kertaa, voi sitä käyttää vertailukohtana tilanteeseen, missä joutuu kärvistelemään tietäen, että joskus se loppuu. Tsemppasin itseäni esimerkiksi puolimaratonilla "Ha! Eihän tämä enää kestä kuin tunnin, helppo rasti vuorokauden synnytykseen verrattuna!" Näinhän selfhelp-kirjoja pitääkin lukea: saa ja pitää napata mukaansa ne kakun kirsikat, jotka tuntuvat omilta ja hyödyllisiltä.

Paras oli innostava kirja, ja kaiken ihanuuteni rinnalle tuon muutaman Larssenin kovuusajatuksen sekä aktiivisen harjoittelun oman parhaan moodin saavuttamiseksi tietyissä tilanteissa. Lukupiiri antaa vahvan lukusuosituksen.

Säätämisen sietämätön ihanuus

Muutamia kertoja on tullut vastaan asiakkaita, joiden kanssa on käytetty huomattavan paljon aikaa ja energiaa säätämiseen. He kysyvät hintaa erilaisille kombinaatioille, yhdelle tänään ja toiselle huomenna. Varmistelevat, että onko oikeasti näin työlästä tai kallista. Eivät osaa tehdä päätöksiä. Kun päätös on tehty, he muuttavat mielensä - monta kertaa. Sopimusta iteroidaan n kierrosta. Se voi olla kuluttavaa eikä useimmiten tuo yhtään euroa laskulle.

Toimittaja varaa resursseja ja vapauttaa resursseja. Käyttää aikaansa tarjouslaskelmiin. Yrittää selvittää, mikä on epäselvää ja miten voisi edesauttaa päätöksen tekemistä ja kaupan tai projektin saamista. Turhautuu, yrittää vielä uudestaan.

Tilaajan puolelta säätämiseen on useita syitä. Ei tiedetä tarkkaan mitä halutaan. Tiedetään mitä halutaan, mutta ei osata päättää miten halutaan asiat tehtävän. Käytössä oleva budjetti on epämääräinen. On liian monta liikkuvaa osaa eikä kokonaisuus ole hallussa.

Meidän rintamamiestalomme kellarikerroksen megaremontissa olemme päätyneet ärsyttäviksi, säätäviksi asiakkaiksi. Hommaan lähdettiin tietyllä riskillä, joista osa on lauennut. Etenemisen suhteen on vaikeaa tehdä päätöksiä: pitäisikö tehdä niin vai näin? Maksaako urakoitsijalle pitkä penni vai ottaa aikalisä? On tehty itse lisätöitä, ja urakoitsija on tehnyt lisätöitä pyytämättä ja pyynnöstä. Yhdellä viikolla hommat etenee, sitten taas vedetään jarrua ja ihmetellään.

Täytyy sanoa, että ei ole kivaa tälläkään puolella! Urakoitsija on ollut tähän saakka hyvin joustava, ymmärtäväinen ja ratkaisukeskeinen. Hänen etunsa olisi tietysti saada äijät töihin ja eurot juoksemaan,  ylimääräiset viivytykset tuovat harmaita hiuksia.

Kun on kokemusta toimittajan näkökulmasta näissä tilanteissa, niin sitä tietää, että yleensä pitkälliseen säätämiseen liittyy hinta tai seuraus. Moneen kertaan tehtyjen tarjouslaskelmien työmäärää yritetään saada takaisin lisätöiden hinnoittelussa. Resurssivarausten ja -perumisten vuoksi saattaa monta eri projektia päätyä kaaokseen. Joskus asiakassuhde saatetaan jopa päättää, jos töihin ja laskutukseen ei toden teolla päästä.

Copyright 123RF

Voi mitä upeita reflektoinnin mahdollisuuksia tämä urakka tarjoakaan! Samalla saa myös oivaa liikuntaa, ei tarvitse lähteä illalla salille, kun on kantanut kymmeniä ämpärillisiä märkää savista hiekkaa alakerrasta ulos.

Kyllä se tästä. Eikö niin?

Keskittymishäiriöisten tukiryhmä

Hei! Olen Jenni, olen keskittymishäiriöinen. Miksi tätä julkisesti internetissä julistan? Siksi että en ole ongelmani kanssa yksin. Kykyä moniajoon (multitasking) pidettiin joskus tehokkuuden ilmentymänä, nykyään ollaan yksimielisiä, että jos häslää liian montaa asiaa yhtä aikaa, ei tuloksissa ole laadullisesti tai määrällisesti hurraamista. Aivot voivat keskittyä kunnolla vain yhteen asiaan kerrallaan, piste. Erään tutkimuksen mukaan moniajo voi olla vahingollista aivoille. Joissain tilanteissa moniajo toimii, ja naisilta se onnistuu usein paremmin kuin miehiltä. Tarkkailkaapa vaikka päiväkodin henkilökuntaa tai kotihommia ja lapsia pyörittävää minua.

Silloin kun yrittää keskittyä, keskeytyksiä pompsahtelee pään sisältä.
Mitäs me sovittiin, katson sähköpostista. Ai, toiseen asiaan liittyen on tullut kysely, minäpä äkkiä vastaan.
Uu, joku tykkäsi mun twiitistä! 
Mitä tänään on lounaaksi?
Argh, soittoaika terveyskeskukseen päättyy 5 min päästä, äkkiä soittamaan!
Niin mitäs minä olinkaan tekemässä?

Ulkoisia keskeytyksiä tulee puhelimella, lyncillä tai avokonttorissa muuten vain.

Copyright 123RF

Omaa keskeytyksille altista mieltäni olen rauhoittanut näillä konsteilla:

  • Poista kaikki mahdolliset hälytykset sähköpostista ja sosiaalisen median vilkuttimista. Laita puhelin äänettömälle ja viestimeen status, että sinua ei saa häiritä. 
  • Vaihda paikkaa. Pysy kotona tai mene kirjastoon, kun tavoitteena on kirjoittaa tarjous tai raportti. Välillä päätän, että teen tietyn tehtävän seisomapöydän ääressä ja istun vasta kun se on valmis.  
  • Tunnista keskittymiseen otolliset hetket päivästä. Monilla se on heti aamusta. Tee lista päivän 1-3 tärkeimmästä hommasta ja hoida ne alta pois ennen kuin uppoudut sähköpostin pariin. 
  • Kokeile 10 minuutin sääntöä. Valitse aikaan sopiva tehtävä ja laita kello soimaan 10 min päähän. Kaikkeen en tätä osaa tai halua soveltaa, esimerkiksi matkalaskujen tekemiseen tai joihinkin rutiinihommaan pirisevä kello tuo hämmästyttävän hyvin ryhtiä. Ei voi mitenkään hypätä kesken kaiken tarkistamaan sähköposteja, kun tietää että aika menee kohta umpeen. 
  • Palkitse itsesi. Mene kahville tai twitteriin, kun keskittymistä vaativa homma on tehty.

Lisää vinkkejä täällä. Tuloksellista työpäivää! 

Kadehdi ja kopioi - varasta parhailta

Kateus on tunne. Kaikki tunteet ovat hyviä, tärkeämpää on mitä niiden seurauksena tekee ja mitä tunteen havaitsemisen jälkeen tapahtuu. Ei, minä en näitä viisauksia keksinyt. Radiossa psykologi Tony Dunderfelt selitti vakuuttavalla äänellään, että on ok havaita, että "Kadehdin henkilöä x syystä y." Jos jää murehtimaan ja vellomaan negatiivisissa fiiliksissä kuten "No kun minut valittiin aina viimeiseksi pesisjoukkueeseen ja se toinen sai aina jouluna hienomman barbin, niin en kai minä voi mitään saada.", niin siitä suosta ylös ja äkkiä! On myös epäreilua kiukkuilla muille, jos kateus vihertää kasvot.

Vellomisen tai murjottamisen sijaan voi kadehtimaltaan henkilöltä pokkana yrittää kopioida jotain: opetella taidon, asenteen tai työtavan, joka tekee kadehdinnan kohteesta supertyypin,  Pohdin tuntemissani ihmisissä olevia ominaisuuksia, joita kadehdin ja joita haluaisin itselleni. Steal from the best, niinhän sitä sanotaan.


1) 100% läsnäolo

Jo aikaa ennen mindsfulness-mantran hokemista työtyyväisyyden ja tehokkuuden avaintekijänä kiinnitin huomiota erään kollegan ihailtavaan keskittymiskykyyn. Hänen täyteen buukattuun kalenteriinsa oli mahdutettu tunti tai puolikas, jonka aikana hän tuli kuulemaan erään haastavan projektin tilanteesta. Tapaamisen aikana hän oli täysin keskittynyt selvittämään tärkeimmät ongelmakohdat, kuulemaan hieman murheita ja marinaa, mutta ennen kaikkea etsimään ratkaisuja. Ei hyvän päivän jorinoita, ei kännykän räpläämistä, ei "mietitään tätä vielä". Tehokasta ja paneutunutta tekemisen meininkiä.

2) Lasin täydempi puolisko ja siitä kertominen

Asian kuin asian voi viestiä monella tavalla. Palautteen pieleen menneestä hommasta tai tiukat tavoitteet voi viestiä viimeisenkin innon tappaen. Vastaavasti viisas ja taitava hakee positiivisen ja motivoivan kulman myös hankalaan asiaan, ja saa ihmiset sillä paremmalla jalalla aamuisin ylös sängystä ja työprojektien kimppuun.

3) Intohimo ja uusi suunta

Voiko joka työaamu herätä intoa puhkuen ja kirmata töihin vihellellen Disneyn seitsemän kääpiön tavoin? Uskon, että työhönsä suurella intohimolla ja draivilla suhtautuvillakin on huonoja päiviä, kun pitää hoitaa tylsiä juttuja tai räkäinen lapsi on potkinut tunnin välein yöllä hereille unesta. Silti - aito innostus näkyy, oli kyseessä työ tai harrastus, ja sitä on aina inspiroivaa seurata. Nostan myös leopardipipoani heille, jotka ovat uskaltaneet heittäytyä tutulta ja turvalliselta raiteelta uuteen suuntaan, ja tehdä Omaa Juttua.

4) Materiaa ja salajuttuja

Tällä hetkellä en kadehdi keneltäkään Minna Parikan korkkareita tai Chanelin veskaa. Yritän ennemminkin päästä liiasta roinasta eroon kuin hankkia sitä lisää. Sen sijaan kadehdin rehellisesti kaikkia, jotka ovat remontoineet rintamamiestaloonsa salaojat, uuden kylppärin ja siinä sivussa säilyttäneet mielenterveytensä, työpaikkansa, taloudellisen tasapainon sekä parisuhteensa. Remonttikesää 2015 odotellessa otan kernaasti onnistumiseen johtavia vinkkejä vastaan.


Haaste: ketä kadehdit ja miksi? Jaa ja kehu kaveria! 

5 tapaa sössiä kehityskeskustelu

Kehityskeskustelu voi olla parhaimmillaan antoisa keskustelu, jossa työntekijä ja hänen esimiehensä saavat arvokasta palautetta ja selkeitä tavoitteita. Keskustelun jälkeen on hyvä mieli ja draivi. Keskustelu voi myös olla pakollinen turhaksi koettu tunti, jonka aikana naputellaan paperiin jotain "kun on pakko", ja ollaan tyytyväisiä, että tämä tapahtuu vain kerran vuodessa.



Olen kerännyt hyvien ja huonojen kehityskeskustelukokemusten pohjalta listan karikoista, joita kehityskeskusteluissa kannattaa välttää. Näkökulmana on esimies, osa asioista pätee työntekijäänkin.

1. Ohita edellisen vuoden tavoitteiden toteumat

Jos edelliselle vuodelle on asetettu numerotavoitteita (euroja, prosentteja, tunteja, henkilöitä, mitä vain), pitää tässä vaiheessa olla tiedossa paperilla tai näytöllä eksaktisti toteumat, jotka käydään läpi. Keskustelussa verrataan tavoitteita toteumiin ja jutellaan tarkemmin taustoista: mikä johti onnistumisiin, mitä voisi tehdä toisin, että missatut maalit saadaan kiinni?

Mitattavien tavoitteiden lisäksi on voinut olla esimerkiksi urakiertoon tai koulutukseen liittyviä tavoitteita, jotka on myös hyvä keskustella.

Jos edellisen vuoden tulokset ohitetaan, motivoituminen uusiin tavoitteisiin on heikolla pohjalla, mikäli vahvistetaan viestiä, että saavutuksilla ei ole juurikaan väliä tai että niitä ei todellisuudessa pystytä mittaamaan.

2. "Kai se ihan hyvin meni, en niin tarkkaan tiedä, kun ei tehdä töitä yhdessä."

Kerää palautetta työntekijän kollegoilta, asiakkailta, alaisilta, projektipäälliköltä tai esimiehen esimieheltä - henkilöiltä, joiden kanssa työntekijä tekee töitä. Tähän on erilaisia järjestelmiä, yksinkertaisin tapa on pyytää palaute sähköpostilla, johon pyytää vastaukseksi muutaman ranskalaisen viivan palautetta. Esimies kerää palautteet yhteen ja huolehtii, että vastaajien anonymiteetti säilyy.

Työntekijänä olen kokenut tämän käytännön erittäin antoisaksi ja esimiehen saappaissa koen saavani keskustelun tueksi hyvää lisätietoa.

Kehujen lisäksi pyydetään kehitysehdotuksia. Vaikka päähän taputtelu on aina kivaa, suuntaa aitoon kehittymiseen voi saada vain ehdotusten kautta. Esimies voi tukea kehittymistä ehdottamalla koulutuksia, erilaisia työtapoja tai uusia projekteja muutoksen tueksi.

3. Kaikki tiet johtavat omaan napaan

Hyvä avaus kehityskeskustelulle on klassinen "Moi, miten menee?" tai "Kerro vähän viime vuodesta." Projektien tai myynnin tuloksista on hyvä olla faktat pöydässä, silti voi pyytää työntekijää kertomaan omin sanoin, mikä onnistui, mikä ei ja miltä tuntuu.

Kehityskeskustelun yksi tarkoitus on saada työntekijältä palautetta organisaation ja esimiehen toiminnasta. Älä aloita keskustelua tästä päästä. Keskustelun keskiössä täytyy olla työntekijä!

4. Tuijota ruutua

On tärkeää, että kehityskeskustelusta jää jotain dokumentoitua. Eihän siitä muista juhannuksen kynnyksellä enää mitään - en minä ainakaan. Usein kehityskeskustelussa on paperi tai lomake täytettävänä. Ideaalitapauksessa se on vain taustatukena ja apuna keskeisten asioiden kirjaamisessa, eikä luo käsikirjoitusta keskustelulle.

On sitä paitsi tylsää, jos keskustelu menee läppärin näytön tai videotykin tuijotteluksi. Asioita voi täydentää kirjalliseen muotoon ennen tai jälkeen keskustelun, jutustelun aikana katseet silmiin.

Kaikkea keskusteltua ei tarvitse kirjata pöytäkirjaan, voi olla että keskustelussa sivutaan arkoja aiheita, jotka jäävät keskustelijoiden väliseksi asiaksi.

5. Päästiinhän tästäkin pahasta, palataan tähän sitten vuoden päästä

Ainakin yksi seurantakeskustelu vuodessa on paikallaan, olisiko mahdollista pitää lyhyt jutustelu kerran kvartaalissa? Seurataan miten tavoitteet etenevät ja onko mieli tai mahdollisuudet muuttuneet esimerkiksi uranäkymien suhteen. Seurantakeskustelut kannattaa merkitä kalenteriin heti keskustelun jälkeen.

Hyvä esimies edistää keskustelujen välissä omassa vallassaan olevia tehtäviä, järkkää koulutusmahdollisuuksia tai kyselee uusien projektien perään. Jos työntekijän kehityskohteeksi on tunnistettu esimerkiksi laadukkaammat tuotokset, hyödynnä kaikki mahdollisuudet kiinnittää asiaan huomiota: kehu onnistumisista ja osoita konreettisten esimerkkien kautta korjaamista vaativat kohdat. Tähän voi osallistua apuna myös projektipäällikkö tai seniori kollega.


Onko sinulla kehityskeskusteluihin liittyviä do's and don'ts suosituksia?
Sisällön tarjoaa Blogger.