Goldsmith: muutoksen juurruttaminen

Muutosjohtamisen teeman muhiessa alitajunnassa törmäsin huipputason johtamiskonsultin artikkeliin. Marshall Goldsmith esittelee mallin The Wheel of Change, jonka avulla muutoksen saa juurrutettua vastustelevaan ihmismieleen. Muutoksen aloittaminen on helppoa. Sitä on valtavan täynnä energiaa ja intoa - noin päivän tai viikon. Sitten tulee ensimmäisiä kapuloita rattaisiin, homma alkaa tuntua vaikealta ja kohta se jo unohtuu. Mitään näkyvää muutosta ei lopulta tapahtunut. Ihmisten käyttäytymiseen ja ajatteluun on vaikeaa vaikuttaa ja jättää pysyviä jälkiä. Esteenä on mm. opitut mallit ja laiskuus, tuo inhimillisen sympaattinen, mutta pelottavan tehokas piirre.

Goldsmithin mallin lähtökohtana on positiiviset ja negatiiviset elementit sekä päätös joko pitää tai muuttaa niitä. Kaikkea ei voi kerralla muuttaa. Joitain asioita on hyvä säilyttää ja kehittää. Joitain asioita ei ehkä haluaisi säilyttää, mutta voi tehdä päätöksen hyväksyä jotain ja keskittyä tärkeämpiin asioihin, joita voi muuttaa.

The Wheel of Change on palasteltu +/- sekä muuta/pidä -akseleilla.

Kuva lainattu täältä

Ympyrää täydentävät seuraavat kysymykset:

Creating: Millainen on uusi minä, jonka haluan luoda?
Preserving: Mitä haluan pitää?
Accepting: Mitä minun täytyy hyväksyä?
Eliminating: Mitä minun täytyy poistaa?

Goldsmithin The Wheel of Changesta ei voi olla pitämättä!

Malli on yksinkertainen: se on aina tärkeää yksinkertaiselle ihmiselle (minulle siis).
Malli on täysin geneerinen: sen avulla voi kehittää yksilöä, tiimiä tai koko organisaatiota.
Malli voi parhaimmillaan fasilitoida keskustelua ja auttaa yhteisen maalin asettamisessa.
Malli on realistinen: ei kannata yrittää muuttaa kaikkea kerralla, vaan tunnistaa ja hyväksyä tietty osa nykytilasta. Tämä tekee mallista myös armollisen, ei tarvitse tulla täydelliseksi ihmiseksi tai yritykseksi, tietyt puutteet tai epäkohdat voi hyväksyä ja keskittyä tärkeimpiin asioihin.

Marshall Goldsmith on kirjoittanut pinon kirjoja ja artikkeleita, valmentanut yritysmaailman ykkönimiä ja valittu 2011 maailman #1 johtamiskonsultiksi (Thinkers50 2011). Tässä referoidussa artikkelissa oli esimakua tänä vuonna julkaistavasta kirjasta Triggers: Creating Behavior That Lasts--Becoming the Person You Want to Be. Lisää aiheesta The Marshall Goldsmith Thinkers50 Video Blog

Uhmaperjantai

Unohda casual friday, täältä tulee uhmaperjantai! Kun seurailee omien uhmaikäisten lastensa edesottamuksia, tulee välillä mieleen miten mukavaa olisi revitellä samalla tavalla. Toki välillä kotioloissa taannun 3-vuotiaan tasolle rähjäämään, kun 15. kehoitus siirtyä ruokapöytään ei tuota tulosta tai ulkona suuhun menee ziljoonas kourallinen lunta. Turhaahan se rähjääminen on, noin yleisesti ja myös siksi, että lumen syöminen on lähes terveellistä.

Ajatelkaapa miten hauska teemapäivä tulisi, kun töissä voisi käyttäytyä uhmaikäisen tavoin!

Ensinnäkin, kaikki lyhyemmät ja pidemmät siirtymät tehdään juosten. Alkaa siinä istumatyöläisen veri kiertää, kun spurttaa omalta työpisteeltä täyteen juoksuun kohti kahvinkeitintä tai vessaa.
Pienenkin vastoinkäymisen sattuessa kohdille on sallittua syöksyä maahan makaamaan, potkimaan ja karjumaan "Mä en haluu! / Tää ei onnistu! / Äitiii!"
On normaalia kysellä joka kohdassa "Miksi?". Esimerkki: pomo pyytää täyttämään tavattoman tärkeän excelin ASAP. Uhmatyöläinen: "Miksi?" Pomo: "Tämä on tärkeää tietoa yrityksen liikevaihdon ennustamiseksi." U: "Miksi?" P: "Jotta saadaan sijoittajille tietoa Q2-ennusteesta." Pari kierrosta tätä, loppuun itkupotkuraivarit ja "Mä en haluu!!!!". Pomo täyttää excelin itse, paitsi jos lahjominen Muumi-tikkarilla onnistuu.
Ideoita voi kehitellä ilman luovuuden tappavia rajoituksia kuin budjetti, tekniset realiteetit, ROI tai markkinatutkimuksen tulokset. Vain mielikuvitus on rajana.
Uhmaperjantaina ei pönötetä: kesken tylsän statuspalaverin voi aina aloittaa pienet hippaset.
Estoton ja ehtymätön pieruhuumori on yksi top-5 lasten hyvistä puolista. Se riemu rikastuttaisi uhmaperjantaina ilmapiiriä koko päivän.
Jos lounaaksi on lihapullia ja perunamuussia, niin hyvä. Muuten voi kovaan ääneen julistaa, miten pahaa ruoka on. Ja hetken päästä vähin äänin syödä lautasen tyhjäksi.
Sitten tuleekin mun suosikkikohta: päiväunet.
Päivän päätteeksi saattaa käydä niin, että työnantaja toteaa "Palkkaako? Miksi? Mutku mä en haluu!"

Ehkä ei täysin lentävä idea, mutta jos stressaavassa työelämän tilanteessa ei hengittely tepsi, voi hiljaa mielessään vetää hetken raivarikilarit 3-vuotiaan intensiteetillä ja jatkaa sitten hommia muina naisina.

Ihana kamala muutos

Kyky johtaa muutosta on toivottu johtajan ominaisuus. Jokainen, joka on yrittänyt johtaa itseään muutokseen, esimerkiksi uuteen ruokavalioon, kurinalaiseen treenaamiseen tai tupakkalakkoon, tietää että muutosjohtaminen on vaikeaa. Vanhoihin tapoihin solahtaminen on tavattoman helppoa, vaikka tietää, että muutos on ehdottoman tärkeää omalle terveydelle tai yrityksen menestymiselle.

Muutosvastarinta on jokaiselle jossain muodossa tuttu käsite. Käytännössä muutosvastarinnan ilmentyminen yllättää minut vähän väliä, varsinkin kun se näkyy peilissä.

Toimistolla muutettiin hiljattain järjestystä. Paikkamuutosten lisäksi avokonttorin ilmettä haluttiin yhtenäistää poistamalla sermejä. Itse olin siinä porukassa, joka halusi sermit pois, enkä voinut ollenkaan ymmärtää, miksi joku haluaa istua ahdistavien ja pölyisten sermien varjossa. Samaan aikaan kun töissä purnasin, että "Miksi ne toiset eivät tajua, miten paljon mukavampaa ja miellyttävämmän näköistä meillä on muutoksen jälkeen?", ilmoitti mieheni kotona, että aiemmin mainitun salaojaremontin yhteydessä minulle rakkaat viinimarjapensaat todennäköisesti jäävät kaivurin alle ja tuhoutuvat. "MITÄ?! EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA!!! PERUTAAN REMONTTI!" kiljuin minä.

Miehen mielestä tasainen piha on tavoiteltava tila, minä taas pidän meidän polveilevasta pihasta ja viinimarjoista enkä voi käsittää, miksi se pitäisi muuttaa tylsäksi tasamaaksi. Vastaavasti toimistolla joku koki sermien varjossa istumisen turvalliseksi ja viimeiseksi oljenkorjeksi säilyttää työrauha, ja sermitön avotila tuntui ahdistavalta ajatukselta.

Yhteistä toimiston ja rintamamiestalon vastarannan kiiskille oli:

kyvyttömyys nähdä muutoksen syyt ja sen tuomat hyödyt
voimakas vastarinta (shokki ja raivo aivan oppikirjan mukaan)
sitoutumisen puuttuminen

Kun aikaa on kulunut ja keskusteltuja käyty, on tilanne rauhoittunut sekä toimistolla että kuopiolaisessa rintamamiestalossa. On keskusteltu eri näkökulmista, tehty kompromisseja ja sovittu, miten edetään. Töissä osa sermeistä lähti, osa jäi. Minä sain paikan ilman sermejä. Muutoskäyrällä on siirrytty vallinneesta nykytilasta raivon ja sekasorron kautta kohti hyväksyntää ja uudelleenrakentamista sekä sitoutumista.

Kun seuraavan kerran törmään muutosvastarintaan peilissä tai muissa ihmisissä, pidän mielessä:

Muutosvastarinta on inhimillistä. Jokainen muutokseen osallinen kokee jonkunlaista muutosvastarintaa.
Eri vaiheissa reagointi on erilaista. Siirtymää vaiheesta toiseen voi vauhdittaa viestinnällä ja palkitsemalla. Parhaat tulokset saadaan osallistamalla.
Jokainen reagoi muutokseen eri tavoin. Osallistaminen onkin helpommin sanottu kuin tehty - eri ihmisiä täytyy osallistaa ja sitouttaa eri tavoin. Osapuolien erilaisten tavoitteiden ja asiantuntemuksen kuuleminen ja hyödyntäminen on tärkeää.
Tehtävä- tai ihmismuutosten lisäksi muutosvastarintaan sekoittuu aina tunteita. Myös ne täytyy huomioida ja parhaassa tapauksessa käsitellä.
Walk the talk: muutosta johtavien täytyy seisoa 100% muutoksen tavoitteiden takana ja muuttaa ensimmäisenä omaa käytöstään.
Muutosjohtaminen on raakaa duunia: muutoksen syistä ja tavoitteista täytyy puhua uudestaan ja uudestaan. Muutoksen läpivientiä seurataan, ja sitä ohjataan kepillä sekä porkkanalla. Työkalujen ja mittarien täytyy tukea muutosta.
Täytyy olla valmis tekemään pieniä muutoksia suunnitelmaan, jos nähdään että alkuperäinen suunnitelma ei toimi tai siihen ei sitouduta.
Pienten ja isojen muutosten tapahtuminen on juhlimisen paikka.

Lähteitä:
How to deal with resistance to change
Team technology
Kotter's 8-step change model
Leading change: why transformation efforts fail

Kadehdi ja kopioi - varasta parhailta

Kateus on tunne. Kaikki tunteet ovat hyviä, tärkeämpää on mitä niiden seurauksena tekee ja mitä tunteen havaitsemisen jälkeen tapahtuu. Ei, minä en näitä viisauksia keksinyt. Radiossa psykologi Tony Dunderfelt selitti vakuuttavalla äänellään, että on ok havaita, että "Kadehdin henkilöä x syystä y." Jos jää murehtimaan ja vellomaan negatiivisissa fiiliksissä kuten "No kun minut valittiin aina viimeiseksi pesisjoukkueeseen ja se toinen sai aina jouluna hienomman barbin, niin en kai minä voi mitään saada.", niin siitä suosta ylös ja äkkiä! On myös epäreilua kiukkuilla muille, jos kateus vihertää kasvot.

Vellomisen tai murjottamisen sijaan voi kadehtimaltaan henkilöltä pokkana yrittää kopioida jotain: opetella taidon, asenteen tai työtavan, joka tekee kadehdinnan kohteesta supertyypin, Pohdin tuntemissani ihmisissä olevia ominaisuuksia, joita kadehdin ja joita haluaisin itselleni. Steal from the best, niinhän sitä sanotaan.

1) 100% läsnäolo

Jo aikaa ennen mindsfulness-mantran hokemista työtyyväisyyden ja tehokkuuden avaintekijänä kiinnitin huomiota erään kollegan ihailtavaan keskittymiskykyyn. Hänen täyteen buukattuun kalenteriinsa oli mahdutettu tunti tai puolikas, jonka aikana hän tuli kuulemaan erään haastavan projektin tilanteesta. Tapaamisen aikana hän oli täysin keskittynyt selvittämään tärkeimmät ongelmakohdat, kuulemaan hieman murheita ja marinaa, mutta ennen kaikkea etsimään ratkaisuja. Ei hyvän päivän jorinoita, ei kännykän räpläämistä, ei "mietitään tätä vielä". Tehokasta ja paneutunutta tekemisen meininkiä.

2) Lasin täydempi puolisko ja siitä kertominen

Asian kuin asian voi viestiä monella tavalla. Palautteen pieleen menneestä hommasta tai tiukat tavoitteet voi viestiä viimeisenkin innon tappaen. Vastaavasti viisas ja taitava hakee positiivisen ja motivoivan kulman myös hankalaan asiaan, ja saa ihmiset sillä paremmalla jalalla aamuisin ylös sängystä ja työprojektien kimppuun.

3) Intohimo ja uusi suunta

Voiko joka työaamu herätä intoa puhkuen ja kirmata töihin vihellellen Disneyn seitsemän kääpiön tavoin? Uskon, että työhönsä suurella intohimolla ja draivilla suhtautuvillakin on huonoja päiviä, kun pitää hoitaa tylsiä juttuja tai räkäinen lapsi on potkinut tunnin välein yöllä hereille unesta. Silti - aito innostus näkyy, oli kyseessä työ tai harrastus, ja sitä on aina inspiroivaa seurata. Nostan myös leopardipipoani heille, jotka ovat uskaltaneet heittäytyä tutulta ja turvalliselta raiteelta uuteen suuntaan, ja tehdä Omaa Juttua.

4) Materiaa ja salajuttuja

Tällä hetkellä en kadehdi keneltäkään Minna Parikan korkkareita tai Chanelin veskaa. Yritän ennemminkin päästä liiasta roinasta eroon kuin hankkia sitä lisää. Sen sijaan kadehdin rehellisesti kaikkia, jotka ovat remontoineet rintamamiestaloonsa salaojat, uuden kylppärin ja siinä sivussa säilyttäneet mielenterveytensä, työpaikkansa, taloudellisen tasapainon sekä parisuhteensa. Remonttikesää 2015 odotellessa otan kernaasti onnistumiseen johtavia vinkkejä vastaan.

Haaste: ketä kadehdit ja miksi? Jaa ja kehu kaveria!

Radiohiljaisuudesta niin mieleni pahoitin

Laitan sähköpostiviestin jollekin. Kysyn itselleni tärkeää asiaa asiakaspalvelusta, myyjältä, kollegalta, ystävältä tai puolisolta. Vastausta ei kuulu. Kysyn uudestaan. Ei vastausta.

Alkaa ärsyttää. Mietin, onko toisessa päässä kiire. Onko hän kipeänä? Eikö vaan kiinnosta? Enkö minä ja asiani ole niin tärkeä, että ansaitsisin vastauksen? Menikö viesti perille? Kiukuttaa jo tosissaan. Microsoftin tutkimuksessa 40% vastaajista kertoi ärsyyntyvänsä, kun meiliin ei vastata - en siis ole yksin.

Vaikka viestinnässäkin pitäisi kohdella muita niin kuin tahtoo itseään kohdeltavan, syyllistyn itse tasaisin väliajoin vastaamattomuuteen. Syy on useimmiten joku näistä:

Vähän kiire, täytyy miettiä vastausta tai selvittää lisätietoja, palaan tähän myöhemmin.
Äh, hankala kysymys. Pitää vastata jotain, mistä kysyjä ei tule ilahtumaan. Täytypä miettiä vastaus huolellisin sanakääntein. Palaan tähän myöhemmin.
On jotain tärkeämpää tai mukavampaa tekemistä. Palaan tähän myöhemmin.
Niin, piti palata myöhemmin, mutta se vaan jäi. Sori!

Soittaminen tai hihasta nykäiseminen edistää tietysti asioita parhaiten. Jos viestintää ja asioita täytyy kuitenkin hoitaa sähköpostilla ja ymmärrät, että vastauksen viivästyminen saa vastapuolelle herneet nenään ja asiakaspalvelukokemuksen pakkaselle, kokeile näitä:

Älä vilkuile sähköpostia koko ajan. Jos sinulla ei ole aikaa vastata viesteihin, anna viestien olla. Varaa aikaa muutaman kerran päivässä, jonka aikana hoidat sähköpostista tulevat tehtävät niin pitkälle kuin mahdollista.
Tee sähköpostin käsittelyyn sääntöjä: tietyiltä henkilöiltä tulevat viestit voi korostaa värillä tai lipulla. Silloin ne on helpompi poimia ohituskaistalle käsittelyyn.
Jos asioita täytyy jättää myöhemmäksi, vastaa lyhyesti, että palaat asiaan pian.
Jos joku muu voi auttaa, delegoi.
Käytä sähköpostiohjelman tehtävälistaa, tägää sähköpostille tehtävä, jolla on deadline.
Varaa isommalle selvitystehtävälle kalenterista kolo ja hoida homma pakettiin.
Deletoi tai kansioi käsitellyt viestit pois inboxista.

Sähköpostihässäkän hallintaa neuvovat mm. Lifehack, Harward Business Review ja 925 Design. Sähköpostia käytetään ihan liikaa, sen sijaan voisi käyttää muita välineitä, mutta se on kokonaan toisen postauksen aihe.

Viestejä tippuu sähköpostin lisäksi monesta muusta lähteestä - jaa omat niksisi viestikaaoksen hoitamiseen!

Leave a Comment kommunikointi, työtavat

Navigation menu

Note to Self

Goldsmith: muutoksen juurruttaminen

Uhmaperjantai

Ihana kamala muutos

Kadehdi ja kopioi - varasta parhailta

Radiohiljaisuudesta niin mieleni pahoitin

Jenni Rissanen

Follow

Suositut tekstit

Blogiarkisto

Aiheet