Näytetään tekstit, joissa on tunniste kommunikointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kommunikointi. Näytä kaikki tekstit

Soijamaitoa ja some-vaikuttamista - vegaanihaaste 2016

Osallistuin Vegaaniliiton ja Oikeutta Eläimille -järjestön vegaanihaasteeseen. Tarkoituksena oli syödä tammikuun ajan vegaanista ruokaa eli kasvisruokaa ilman maitotuotteita ja kananmunia. Järjestäjien tavoitteena oli oletettavasti lisätä tietoisuutta veganismista ja saada houkuteltua ihmisiä vegaaneiksi. Lähdin mukaan etupäässä uteliaisuudesta ja myös halusta syödä ekologisemmin ja terveellisemmin.

Muutosjohtaminen ja itsensä sekä muiden johtaminen ovat loputtoman mielenkiintoisia aiheita, ja pohdiskelin vegaanihaastetta näiden lasien läpi. Kampanja oli erittäin onnistunut, ja sen toteutuksesta voi ottaa mallia markkinointikampanjan toteutukseen tai strategian jalkautukseen.



Totuttujen, arkisten rutiinien rikkominen ja muutoksen tiellä pysyminen on hankalaa. Viikko menee hyvin, ehkä toinenkin, sen jälkeen lipsahdus vanhoihin tapoihin on houkutteleva vaihtoehto. Vegaanihaaste tarjosi joka päivä uutiskirjeen, joka sisälsi pari reseptiä sekä infopaketin. Lisäksi itselleen sai valita tuutorin, jolta olisi saanut kysellä tarkemmin mieltä askarruttavia asioita. Säännöllisesti, lyhyin väliajoin toistuva, arkea helpottava viestintä ja tuki piti sitoutumisen tason korkealla.

Haaste onnistui rekrytoimaan joukon vaikuttajia (muusikoita, mediapersoonia yms.). He kertoivat tarinoitaan eri medioissa, ja uskon että juuri vaikuttajien takia haaste sai mukavasti tilaa radiossa, telkkarissa, lehdissä ja blogeissa.

Sosiaalisen median hyödyntäminen oli esimerkillistä. Suljetussa facebook-ryhmässä oli aktiivista ja harvinaisen asiallista keskustelua. Twitterissä oli joka päivä lukuisia vegaanihaaste-aiheisia twiittejä. Aihetta pidettiin sinnikkäästi pinnalla.

En tiedä vegaanihaasteen kaupallisesta yhteistyöstä, mutta olen vakuuttunut, että mm. GoGreen, Oatly, Alpro ja Planti saivat reippaasti lisää myyntiä. Puhumattakaan Vihis-sensaatiosta. Vihis on muuten hyvä, parempi kuin mikään kaupan lihapiirakka. Edit 3.2.2016 Vegaanihaasteen edustajat kommentoivat, että mainittujen tahojen kanssa ei haasteen aikana ole ollut kaupallista yhteistyötä. 

Erityisen paljon pidin haasteen viestintätyylistä. Veganismi oli minun silmissäni äärilaidan aate. Mietin, saanko edes lähteä mukaan, koska en aikonut todellakaan hylätä tammikuuksi nahkarukkasiani. Haasteen aikana mielikuva veganismista ja vegaaneista pehmeni. Sen sijaan että viestinnässä olisi syyllistetty syntisiä lihansyöjiä ja maidonjuojia, karitsoita silittelevät tuutorit lempeästi kertoivat, että maailma olisi meille kaikille vähän parempi paikka, jos ei syötäis eläimiä.

Haasteen viestinnässä pyrittiin toki vaikuttamaan tunteisiin, mutta myös faktoja viestittiin paljon. En ole perehtynyt ravitsemustieteen tai ympäristövaikutusten tutkimukseen, esitettyihin näkemyksiin on varmasti muitakin näkökulmia ja argumentteja. Hyvää ja uskottavaa yritystä faktapohjaiseen viestintään oli paljon, ei pelkästään maksamakkara on murha -tyyppisiä heittoja.

Haasteen jälkeinen tuki jatkuu edelleen: facebook-ryhmä jää eloon ja uutiskirjeitä tulee jatkossakin.

Tarinallistamisesta puhutaan markkinoinnissa ja palvelumuotoilussa paljon. Haasteen tarina: veganismin luontoa ja elämää kunnioittava lähestymistapa näkyi hienolla tavalla eri viestinnässä. Markkinointiväen tavoitteena on herättää tunteita ja aikaansaada muutos. Tassu ylös, minulle vegaanihaaste kolahti tunteiden ja muutoksen osalta kovaa!

Miten haaste meni omasta mielestä? Pinnasin kahvimaidon kanssa melkein joka päivä. Ryystin kahvia yli 20 eri paikassa tammikuun aikana, enkä vaivautunut kuljettamaan omaa maitoa mukana tai juomaan kahviani ilman maitoa (enkä totta puhuen löytänyt juuri kahvimaidolle hyvää korvaajaa). Haasteesta huolimatta pukeuduin 30 asteen pakkasilla mummon vintage-minkkiturkkiin, ajattelin että 1950-luvulla tehty eläinrikos on vanhentunut.

Pienestä fuskaamisesta huolimatta onnistuin mielestäni haasteessa tosi hyvin. Olen tosi iloinen, että lähdin mukaan. Kotona tein pelkästään vegaanista ruokaa. Juuston ja jukurtin suurkuluttajana olin vähän huolissani juuri näiden ruoka-aineiden korvaamisesta, mutta ei siinä ollut mitään ongelmaa. Lihaa en kaivannut kertaakaan. Kalaa himoitsin muutaman kerran sushi-buffetin äärellä. Haaste herätti miettimään omia arvoja ja ruokailutottumuksia. Erityisesti arvoihin liittyvä pohdinta jatkuu, muhii pinnan alla.

Tuliko minusta vegaani? No ei tullut. En voi sanoa, etteikö minusta joskus voisi tulla vegaani. Näen, että vegaaniksi kääntyminen on iso päätös, jota en tässä vaiheessa tunne omaksi. Tällä hetkellä elämässä on riittävän monta eri asiaa, mistä tuntee riittämättömyyttä. En halua uutta stressin aihetta tai syytä kokea morkkista, jos sattuu palaverissa syömään juustosämpylän. Nyt kun on kuukauden ajan saanut kokeilla erilaisia reseptejä ja erilaisia tuotteita, on helppo välillä korvata ne tutut maito- ja jukurttipurkit jollain muulla. Veganismia ilon kautta - ei ehkä joka päivä, mutta useammin kuin ennen tammikuuta 2016.


Hienoa duunia vegaanihaasteen järjestäjät - nostan teille hattua!


Häpeä ja anteeksianto työelämässä

Häpeä on inhimillinen tunne, sitä tuntevat vaihtelevalla voimakkuudella kaikki pikkulapsista aikuisiin. Häpeän kaveri on syyllisyys. Syyllisyys liittyy johonkin tekoon, häpeä taas kohdistuu koko minuuteen. En ole psykologi enkä pysty yksityiskohtaisesti omista tunteistani erittelemään häpeää ja syyllisyyttä toisistaan, kun tilanne on päällä. Minulla on kattava empiirinen kokemus mokailusta ja siihen liittyvistä häpeän ja syyllisyyden tunteista. Puhun tässä tekstissä molemmista häpeänä, analysoikaa toki tarkemmin, jos haluatte.

Sopiva määrä häpeää on hyväksi. Se ensinnäkin auttaa meitä käyttäytymään ihmisiksi. Se laittaa tarkistamaan tekstin vielä kerran, ettei opettajan punakynä heilahda. Se tsemppaa yrittämään kovemmin, ettei näytä kavereiden edessä pöljältä. Katsot esityksen numerot vielä kertaalleen läpi, että ei tarvitse noloilla toimitusjohtajan edessä. Häpeä ajaa tarkistamaan koodin vielä yhden kerran, ettei testaajalta tule heti kättelyssä failia.

Sitten on se häpeä, kun jotain menee pahasti pieleen. Parhaasi yrität, silti tulee virhe tai jotain tärkeää unohtuu. Illallisvieraan gluteeniton annos jäi tilaamatta. Mokaat joukkuepelissä ja petät tiimin luottamuksen. Peruutat naapurin auton ruttuun. Asiakkaalle tulee harmia ja lisätöitä, kun toimittamasi järjestelmä pettää.

Aijai! Se tuntuu kamalalta! Tekee mieli kömpiä pöydän alle piiloon tai hakata hieman päätä vessan seinään. Minä tiedän, koska sählään jotain isompaa tai pienempää lähes päivittäin, lisäksi pääsen tehtäväni puolesta aika ajoin selvittämään muiden aiheuttamia sotkuja.


Copyright 123RF
Häpeässä vellominen ei auta asiaa, varsinkaan töissä. Ensimmäiseksi asianosaisille täytyy kertoa rehellisesti mitä on tapahtunut. Jos ei vielä itsekään tiedä tarkkaan, mitä on tapahtunut, voi silti korvat punottaen kertoa asiakkaalle, että jotain on nyt pielessä, selvitämme asiaa. Rehellisyys on viestinnässä ehdoton vaatimus. Jos mokaat ja rakentelet ympärille valkoisia valheita, siitä joutuu vain syvemmälle suohon, kun korttitalo sortuu.

Virheen juurisyy täytyy selvittää ja korjata. Syyllisen jahtaaminen on toissijaista. Tärkeintä on varmistaa, että samaa virhettä ei tehdä uudestaan. Se voi tarkoittaa uusia toimintatapoja tai mitä milloinkin. Virheitä saa tehdä, mutta ei samaa virhettä toista kertaa - tämä on mielestäni oiva ohjenuora.

Jotta voi saada anteeksi, täytyy pyytää anteeksi. Bisneksessä tähän vaiheeseen saattaa liittyä virallinen reklamaatio, joka toki täytyy hoitaa asiallisesti. Siinäkin voi pahoitella aiheuttamaansa harmia, pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö ja -anto on loitsu, joka taikoo häpeän pois. Tiukkojenkin tilanteiden jälkeen ihmiset pehmenevät, antavat anteeksi. Ovat ehkä joskus itsekin mokanneet, tietävät että sellaista sattuu meille ihmisille.

Lopuksi jatketaan eteenpäin. Kyllä se siitä.

Radiohiljaisuudesta niin mieleni pahoitin

Laitan sähköpostiviestin jollekin. Kysyn itselleni tärkeää asiaa asiakaspalvelusta, myyjältä, kollegalta, ystävältä tai puolisolta. Vastausta ei kuulu. Kysyn uudestaan. Ei vastausta.

Alkaa ärsyttää. Mietin, onko toisessa päässä kiire. Onko hän kipeänä? Eikö vaan kiinnosta? Enkö minä ja asiani ole niin tärkeä, että ansaitsisin vastauksen? Menikö viesti perille? Kiukuttaa jo tosissaan. Microsoftin tutkimuksessa 40% vastaajista kertoi ärsyyntyvänsä, kun meiliin ei vastata - en siis ole yksin.

Vaikka viestinnässäkin pitäisi kohdella muita niin kuin tahtoo itseään kohdeltavan, syyllistyn itse tasaisin väliajoin vastaamattomuuteen. Syy on useimmiten joku näistä:

  • Vähän kiire, täytyy miettiä vastausta tai selvittää lisätietoja, palaan tähän myöhemmin.
  • Äh, hankala kysymys. Pitää vastata jotain, mistä kysyjä ei tule ilahtumaan. Täytypä miettiä vastaus huolellisin sanakääntein. Palaan tähän myöhemmin. 
  • On jotain tärkeämpää tai mukavampaa tekemistä. Palaan tähän myöhemmin. 
  • Niin, piti palata myöhemmin, mutta se vaan jäi. Sori!



Soittaminen tai hihasta nykäiseminen edistää tietysti asioita parhaiten. Jos viestintää ja asioita täytyy kuitenkin hoitaa sähköpostilla ja ymmärrät, että vastauksen viivästyminen saa vastapuolelle herneet nenään ja asiakaspalvelukokemuksen pakkaselle, kokeile näitä:

  • Älä vilkuile sähköpostia koko ajan. Jos sinulla ei ole aikaa vastata viesteihin, anna viestien olla. Varaa aikaa muutaman kerran päivässä, jonka aikana hoidat sähköpostista tulevat tehtävät niin pitkälle kuin mahdollista.
  • Tee sähköpostin käsittelyyn sääntöjä: tietyiltä henkilöiltä tulevat viestit voi korostaa värillä tai lipulla. Silloin ne on helpompi poimia ohituskaistalle käsittelyyn. 
  • Jos asioita täytyy jättää myöhemmäksi, vastaa lyhyesti, että palaat asiaan pian. 
  • Jos joku muu voi auttaa, delegoi.
  • Käytä sähköpostiohjelman tehtävälistaa, tägää sähköpostille tehtävä, jolla on deadline.
  • Varaa isommalle selvitystehtävälle kalenterista kolo ja hoida homma pakettiin. 
  • Deletoi tai kansioi käsitellyt viestit pois inboxista.

Sähköpostihässäkän hallintaa neuvovat mm. LifehackHarward Business Review ja 925 Design. Sähköpostia käytetään ihan liikaa, sen sijaan voisi käyttää muita välineitä, mutta se on kokonaan toisen postauksen aihe. 

Viestejä tippuu sähköpostin lisäksi monesta muusta lähteestä - jaa omat niksisi viestikaaoksen hoitamiseen!

5 tapaa sössiä kehityskeskustelu

Kehityskeskustelu voi olla parhaimmillaan antoisa keskustelu, jossa työntekijä ja hänen esimiehensä saavat arvokasta palautetta ja selkeitä tavoitteita. Keskustelun jälkeen on hyvä mieli ja draivi. Keskustelu voi myös olla pakollinen turhaksi koettu tunti, jonka aikana naputellaan paperiin jotain "kun on pakko", ja ollaan tyytyväisiä, että tämä tapahtuu vain kerran vuodessa.



Olen kerännyt hyvien ja huonojen kehityskeskustelukokemusten pohjalta listan karikoista, joita kehityskeskusteluissa kannattaa välttää. Näkökulmana on esimies, osa asioista pätee työntekijäänkin.

1. Ohita edellisen vuoden tavoitteiden toteumat

Jos edelliselle vuodelle on asetettu numerotavoitteita (euroja, prosentteja, tunteja, henkilöitä, mitä vain), pitää tässä vaiheessa olla tiedossa paperilla tai näytöllä eksaktisti toteumat, jotka käydään läpi. Keskustelussa verrataan tavoitteita toteumiin ja jutellaan tarkemmin taustoista: mikä johti onnistumisiin, mitä voisi tehdä toisin, että missatut maalit saadaan kiinni?

Mitattavien tavoitteiden lisäksi on voinut olla esimerkiksi urakiertoon tai koulutukseen liittyviä tavoitteita, jotka on myös hyvä keskustella.

Jos edellisen vuoden tulokset ohitetaan, motivoituminen uusiin tavoitteisiin on heikolla pohjalla, mikäli vahvistetaan viestiä, että saavutuksilla ei ole juurikaan väliä tai että niitä ei todellisuudessa pystytä mittaamaan.

2. "Kai se ihan hyvin meni, en niin tarkkaan tiedä, kun ei tehdä töitä yhdessä."

Kerää palautetta työntekijän kollegoilta, asiakkailta, alaisilta, projektipäälliköltä tai esimiehen esimieheltä - henkilöiltä, joiden kanssa työntekijä tekee töitä. Tähän on erilaisia järjestelmiä, yksinkertaisin tapa on pyytää palaute sähköpostilla, johon pyytää vastaukseksi muutaman ranskalaisen viivan palautetta. Esimies kerää palautteet yhteen ja huolehtii, että vastaajien anonymiteetti säilyy.

Työntekijänä olen kokenut tämän käytännön erittäin antoisaksi ja esimiehen saappaissa koen saavani keskustelun tueksi hyvää lisätietoa.

Kehujen lisäksi pyydetään kehitysehdotuksia. Vaikka päähän taputtelu on aina kivaa, suuntaa aitoon kehittymiseen voi saada vain ehdotusten kautta. Esimies voi tukea kehittymistä ehdottamalla koulutuksia, erilaisia työtapoja tai uusia projekteja muutoksen tueksi.

3. Kaikki tiet johtavat omaan napaan

Hyvä avaus kehityskeskustelulle on klassinen "Moi, miten menee?" tai "Kerro vähän viime vuodesta." Projektien tai myynnin tuloksista on hyvä olla faktat pöydässä, silti voi pyytää työntekijää kertomaan omin sanoin, mikä onnistui, mikä ei ja miltä tuntuu.

Kehityskeskustelun yksi tarkoitus on saada työntekijältä palautetta organisaation ja esimiehen toiminnasta. Älä aloita keskustelua tästä päästä. Keskustelun keskiössä täytyy olla työntekijä!

4. Tuijota ruutua

On tärkeää, että kehityskeskustelusta jää jotain dokumentoitua. Eihän siitä muista juhannuksen kynnyksellä enää mitään - en minä ainakaan. Usein kehityskeskustelussa on paperi tai lomake täytettävänä. Ideaalitapauksessa se on vain taustatukena ja apuna keskeisten asioiden kirjaamisessa, eikä luo käsikirjoitusta keskustelulle.

On sitä paitsi tylsää, jos keskustelu menee läppärin näytön tai videotykin tuijotteluksi. Asioita voi täydentää kirjalliseen muotoon ennen tai jälkeen keskustelun, jutustelun aikana katseet silmiin.

Kaikkea keskusteltua ei tarvitse kirjata pöytäkirjaan, voi olla että keskustelussa sivutaan arkoja aiheita, jotka jäävät keskustelijoiden väliseksi asiaksi.

5. Päästiinhän tästäkin pahasta, palataan tähän sitten vuoden päästä

Ainakin yksi seurantakeskustelu vuodessa on paikallaan, olisiko mahdollista pitää lyhyt jutustelu kerran kvartaalissa? Seurataan miten tavoitteet etenevät ja onko mieli tai mahdollisuudet muuttuneet esimerkiksi uranäkymien suhteen. Seurantakeskustelut kannattaa merkitä kalenteriin heti keskustelun jälkeen.

Hyvä esimies edistää keskustelujen välissä omassa vallassaan olevia tehtäviä, järkkää koulutusmahdollisuuksia tai kyselee uusien projektien perään. Jos työntekijän kehityskohteeksi on tunnistettu esimerkiksi laadukkaammat tuotokset, hyödynnä kaikki mahdollisuudet kiinnittää asiaan huomiota: kehu onnistumisista ja osoita konreettisten esimerkkien kautta korjaamista vaativat kohdat. Tähän voi osallistua apuna myös projektipäällikkö tai seniori kollega.


Onko sinulla kehityskeskusteluihin liittyviä do's and don'ts suosituksia?
Sisällön tarjoaa Blogger.