Muutosvastarinta on jokaiselle jossain muodossa tuttu käsite. Käytännössä muutosvastarinnan ilmentyminen yllättää minut vähän väliä, varsinkin kun se näkyy peilissä.
 |
| Copyright 123rf |
Toimistolla muutettiin hiljattain järjestystä. Paikkamuutosten lisäksi avokonttorin ilmettä haluttiin yhtenäistää poistamalla sermejä. Itse olin siinä porukassa, joka halusi sermit pois, enkä voinut ollenkaan ymmärtää, miksi joku haluaa istua ahdistavien ja pölyisten sermien varjossa. Samaan aikaan kun töissä purnasin, että "Miksi ne toiset eivät tajua, miten paljon mukavampaa ja miellyttävämmän näköistä meillä on muutoksen jälkeen?", ilmoitti mieheni kotona, että aiemmin mainitun salaojaremontin yhteydessä minulle rakkaat viinimarjapensaat todennäköisesti jäävät kaivurin alle ja tuhoutuvat. "MITÄ?! EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA!!! PERUTAAN REMONTTI!" kiljuin minä.
Miehen mielestä tasainen piha on tavoiteltava tila, minä taas pidän meidän polveilevasta pihasta ja viinimarjoista enkä voi käsittää, miksi se pitäisi muuttaa tylsäksi tasamaaksi. Vastaavasti toimistolla joku koki sermien varjossa istumisen turvalliseksi ja viimeiseksi oljenkorjeksi säilyttää työrauha, ja sermitön avotila tuntui ahdistavalta ajatukselta.
Yhteistä toimiston ja rintamamiestalon vastarannan kiiskille oli:
- kyvyttömyys nähdä muutoksen syyt ja sen tuomat hyödyt
- voimakas vastarinta (shokki ja raivo aivan oppikirjan mukaan)
- sitoutumisen puuttuminen
Kun aikaa on kulunut ja keskusteltuja käyty, on tilanne rauhoittunut sekä toimistolla että kuopiolaisessa rintamamiestalossa. On keskusteltu eri näkökulmista, tehty kompromisseja ja sovittu, miten edetään. Töissä osa sermeistä lähti, osa jäi. Minä sain paikan ilman sermejä. Muutoskäyrällä on siirrytty vallinneesta nykytilasta raivon ja sekasorron kautta kohti hyväksyntää ja uudelleenrakentamista sekä sitoutumista.
Kun seuraavan kerran törmään muutosvastarintaan peilissä tai muissa ihmisissä, pidän mielessä:
- Muutosvastarinta on inhimillistä. Jokainen muutokseen osallinen kokee jonkunlaista muutosvastarintaa.
- Eri vaiheissa reagointi on erilaista. Siirtymää vaiheesta toiseen voi vauhdittaa viestinnällä ja palkitsemalla. Parhaat tulokset saadaan osallistamalla.
- Jokainen reagoi muutokseen eri tavoin. Osallistaminen onkin helpommin sanottu kuin tehty - eri ihmisiä täytyy osallistaa ja sitouttaa eri tavoin. Osapuolien erilaisten tavoitteiden ja asiantuntemuksen kuuleminen ja hyödyntäminen on tärkeää.
- Tehtävä- tai ihmismuutosten lisäksi muutosvastarintaan sekoittuu aina tunteita. Myös ne täytyy huomioida ja parhaassa tapauksessa käsitellä.
- Walk the talk: muutosta johtavien täytyy seisoa 100% muutoksen tavoitteiden takana ja muuttaa ensimmäisenä omaa käytöstään.
- Muutosjohtaminen on raakaa duunia: muutoksen syistä ja tavoitteista täytyy puhua uudestaan ja uudestaan. Muutoksen läpivientiä seurataan, ja sitä ohjataan kepillä sekä porkkanalla. Työkalujen ja mittarien täytyy tukea muutosta.
- Täytyy olla valmis tekemään pieniä muutoksia suunnitelmaan, jos nähdään että alkuperäinen suunnitelma ei toimi tai siihen ei sitouduta.
- Pienten ja isojen muutosten tapahtuminen on juhlimisen paikka.
Lähteitä:
How to deal with resistance to change
Team technology
Kotter's 8-step change model
Leading change: why transformation efforts fail
0 Kommenttia:
Lähetä kommentti