Keskustelusta tuli mieleen aikaa sitten maaliin saatu gradu-projekti. Kirjoitin gradun parityönä. Laitoksella sattui olemaan kollega graduvaiheessa, ja päätimme laittaa viisaat päämme yhteen. Vaikka tässäkin projektissa oli omat mutkat matkassa, yhteistyömme sujui hyvissä merkeissä ja gradu saatiin hyvin arvosanoin pakettiin. Jos olisin ryhtynyt hommaan yksin, olisi gradu tullut varmaan tehtyä, mutta ei niin hyvin tuloksin eikä hyvällä mielellä.
 |
| Copyright 123RF |
- Yhteinen tavoite. Meidän tavoitteemme oli kirjoittaa gradu. Teimme samaan aikaan laitoksella muitakin töitä, gradu oli kuitenkin meille molemmille tärkein tavoite. Aikataulusta sovittiin yhdessä ja siitä pidettiin kiinni.
- Toisiaan täydentävät työtavat ja osaamiset. Voi olla vaikea uskoa tätä blogia pitävästä ihmisestä, mutta minulla on tyhjän paperin syndrooma. Välillä on tavattoman vaikeaa päästä kiinni kirjoittamiseen, ja massiivisen gradu-rupeaman edessä kynnys oli kasvaa ylitsepääsemättömäksi. Gradu-parini on ässä tuottamaan tekstiä, ja kehitimme pian rutiinin, missä parini aloitti uuden luvun, minä täydensin ja muokkasin, ja tätä iteroitiin riittävän monta kertaa.
- Sovittu panostus. Olimme molemmat määräaikaisessa virkasuhteessa laitoksella, ja muiden töiden ohella saimme tehdä gradua. Meillä oli yhteinen työtila ja tarvittavat välineet. Tämä oli meille huikea etu: molemmilla oli suurin piirtein yhtä paljon aikaa työhön. Tuotettuja sivumääriä ei laskettu, toimme molemmat riittävän panoksen lopputulokseen.
- Avoin keskustelu riskeistä. Laitokselta saimme varoituksia parityön hankaluuksista, gradumme kakkosohjaaja suhtautui hankkeeseen nihkeästi loppuun saakka. Parina tai tiiminä tehtävään rutistukseen liittyy aina riskejä. Ihmisten elämäntilanteet ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat, voi tulla vakava sairaus tai lottovoitto. Joitain riskejä voi ennakoida, toisia ei. Tärkeintä on rehellinen keskustelu. Mikä motivoi? Onko yksityiselämässä meneillään jotain, mistä olisi hyvä tietää? Tehdäänkö töitä virka-aikaan vai painetaanko duunia kellon ympäri?
- Jaettu vastuu. Kun vastuuta lähdetään jakamaan, voi käydä niin hupsusti, että sitä ei ota kukaan. Voi myös käydä niin, että yhdessä päästään rinta rottingilla maaliin, kun työnnetään ja vedetään toista vuorotellen. Gradu oli aikanaan kohtuullisen iso koitos, tuntui mukavalta tietää, että huonona päivinä saa toisesta juttuseuraa ja tukea, ja toisena päivänä on minun vuoroni tsempata.
- Hyvä meininki. Gradu-parini on todennäköisesti maailman top-3 positiivisimpia tyyppejä. Suurin osa yhteistyön yksityiskohdista on painunut unholaan, työparini hymyä ja elämäniloa en unohda koskaan. Kaikille tiivis yhdessä tekeminen ei sovi, minulle taas erinomaisen hyvin. Saan valtavasti virtaa ja iloa sopivasta henkilökemiasekoituksesta.
Työelämässä ei ole aina mahdollista valita työkavereita ja hakeutua omaan dream teamiinsa. Vähänkin isommissa yrityksissä dream teameja kuitenkin muodostuu, projekteihin valikoituu osaajia, jotka haluavat tehdä töitä yhdessä. Todellinen menestys lähtee aina hyvin toimivasta ryhmästä, vain harvoin loistavasta yksilösuorituksesta.
Oletko sinä löytänyt oman dream teamisi?
0 Kommenttia:
Lähetä kommentti